Perjantai on pahin (musikaali)

Perjantai on pahin on Disneyn live action -elokuva vuodelta 2003, jossa äiti ja teini-ikäinen tytär vaihtavat paikkaa keskenään toistensa kroppaan, mistä sitten aiheutuu kaikenlaista ongelmaa, kun äidin häätkin ovat tulossa. Siitä on olemassa myös näytelmäversio, jota esitetään tänä kesänä Turussa Samppalinnan kesäteatterissa (info).

Mikäli oikein ymmärsin, tämä on ensimmäinen kerta, kun kyseistä näytelmää esitetään koko Euroopassa. Vähän myös tuntuu siltä, ettei Disney-musikaaleja ole taidettu tätä ennen esittää suomalaisissa kesäteattereissa (itse muistan niitä vain normaaleista teattereista talvikaudelta). Elokuvan olin nähnyt aikanaan ehkä kaksi kertaa ja vaikkei se mikään ykkössuosikkini olekaan, niin silti sitä piti päästä katsomaan myös teatterissa, koska tarinan idea on sen verran nerokas. Toisaalta olin muutenkin haikaillut teatterimatkailun perään ja tässä oli pitkästä aikaa siihen hyvä tilaisuus.

Tämä musikaali ja elokuva eroavat jonkin verran toisistaan: henkilöiden nimet on vaihdettu, roolien vaihto on hoidettu eri tavalla ja pääosan teini ei näytelmäversiossa olekaan bändinuori, vaan normiteini. Erot ei käytännössä häirinneet itseäni, koska oikeasti tarkistin ne nyt vasta jälkikäteen blogijuttua kirjoittaessani ja muista katsojista tuskin kovin moni oli elokuvaa edes nähnyt ikinä.

Viihdyin kyllä katsomossa tosi hyvin. (Istuinalusta olisi auttanut jaksamaan vielä paremmin.) Tarina oli tosi vetävä, lavastus ja puvustus toimivia, roolisuoritukset pääosin hyviä ja kokonaisuus melko toimiva. Nyt jälkikäteen ajateltuna tämä oli huomattavasti vähemmän teineille suunnattu kuin elokuva aikanaan eikä siis oma vanheneminen tuntunut vaikuttaneen katsomiskokemukseen yhtään, vaan viihdyin nyt musikaalin kanssa yhtä hyvin kuin silloin elokuvan kanssa (tai nyt ehkä jopa vähän paremmin).

Oli muuten luksusta, että Samppalinnassa on livebändi säestämässä. Mutta todellisuudessa mietin jo katsoessa, että tämä olisi toiminut paremmin norminäytelmänä kuin musikaalina. Osa lauluista oli hyviä, osa huonoja tai tarinaan sopimattomia, osa tanssinumeroista ei toiminut. En toki tiedä missä määrin nämä ovat alkuperäisversion ongelmia ja missä määrin tämän toteutuksen.

Yllätyävän paljon tuolla oli muuten eläkeläisiä katsomassa, mutta ehkä ne on sitten niitä, jotka käy tuolla katsomassa esityksen joka vuosi sisällöstä riippumatta. Noin muuten tämä kyllä oli enempi nuorehkolle väelle ja perheille sopiva. Plussaa päivänäytöksestä, että tuonne tuli edes pääkaupunkiseudulta asti lähdettyä, kun ihan kaikki teatterithan tätä mahdollisuutta ei muista tarjota. Vähän ehkä houkuttelisi lähteä uudestaan katsomaan….

Pääosissa Linda Hämäläinen ja Maria Lund. Esityksiä 16.8.2019 asti.

Mainokset

Disneytä teatterissa

Suomessa esitetään todella vähän Disney-musikaaleja, vaikka ne maailmalla ovatkin iso juttu, mutta nyt on ilmoitettu neljästä tulevasta tuotannosta.

Elokuvanakin tuttu Perjantai on pahin (Freaky Friday) pääsee kesällä 2019 Samppalinnan kesäteatterin lavalle Turussa (lisäinfo). Leffan olen aikaan nähnyt ehkä kahteen kertaan. Idea on sen verran nerokas, että varmaankin se toimii myös teatterissa. Tätä olen siis suunnitellut meneväni katsomaan, varsinkin kun lippujen hinnat on kuitenkin kohtuullisia (= teatterien normitasoa). Sen verran mitä vilkuilin muiden kesäteatterien ohjelmistoa, niin musikaaleja on taas tulossa kasoittain, mutta lähinnä sellaista suomi-iskelmää – Disneytä kesäteattereissa ei ole aiemminkaan tainnut olla missään.

Suomen ykkösmusikaaliteatteri Helsingin kaupunginteatteri on jo kertonut, että kauden 2019/20 musikaali on Disneyn Pieni Merenneito (lisäinfo). HKT:lla on aiemminkin ollut Disney-musikaaleja ja muuta ns. populaarimpaa kamaa kuin mitä muilla Helsingin seudun teattereilla. Tekisi kauheasti mieli käydä katsomassa tämä, mutta HKT:ta en ole yleensä pienituloisena ihmisenä tukenut, kun liput sinne on ihan hemmetin kalliita. Toisaalta oon kyllä ihan varma, että katsomatta jättäminen harmittaisi, niin pakko varmaan alkaa säästää sitä varten, vaikka Pieni Merenneito ei olekaan mun ykkössuosikkeja ysärianimaatioista.

Tampereen teatteri on taas esittämässä ensi kaudella 2019/20 Notre Damen kellonsoittajan (lisäinfo). Aika luksusta, että samana vuonna tulee kolme uutta Disney-musikaalia Suomeen, siis sellaisia, joita täällä ei ole ennen esitetty. Lippujen hinnat vaikutti täälläkin olevan aika korkealla, mutta kellonsoittaja oli Pocahontaksen lisäksi mun suosikki lapsena, niin tämä on vielä enempi pakko nähdä kuin Pieni Merenneito.

Helsingin Svenska teaterniin on tulossa Maija Poppanen esityskaudelle 2020/21 (lisäinfo). HKT:n versio kymmenen vuotta sitten jäi väliin, mutta tämän mä ehkä uskallan mennä katsomaan, koska en traumatisoitunut elokuva-jatko-osastakaan. Svenskanissakin on kyllä aika kalliita lippuja, mutta tähänkin on vielä aikaa säästää.  Myös ainakin Lahden kaupunginteatterissa ja Åbo Svenska teaternissa esitetään musikaaleja, mutta ne ei ole ainakaan vielä ilmoittaneet ensi talven ohjelmistoaan.

Teatteri on mulla sellainen juttu, jota haluisin tukea enempi, kun tykkään siitä taidemuotona ja haluaisin mielelläni käyttää rahojani enempi kulttuuriin. Parhaimmillaan kävin useamman kerran vuodessa katsomassa jotain, nyt muutamana viime vuonna en oikein mitään. Elokuvateatterissa käyntiä olen taas parin vuoden sisään lisännyt ja tarkoitus olisi sama tehdä teatterinkin osalta. Ympäristönäkökulmasta muutenkin tavaroiden ostelun sijasta pitäisi tukea enempi palveluita ja teatteri on just hyvä siihen tarkoitukseen. Samalla se kansantalous pysyy pyörimässä (tästä moni siis huolestuu kuullessaan kaikista ostolakoista)…. Kotimaanmatkailu on hyvä idea, kun se on ekologisempaa kuin kauas lentäminen ja samalla tukee työllisyyttä täällä. Itse olen siis lähdössä kesällä ainakin tuonne Turkuun teatterimatkalle, myös Tampereelle aika varmasti. En ole vielä ostanut lippua kumpaankaan, niin en ole varma olisinko yötäkin ja tekisin jotain muuta samalla.