Coco-penaali

Kävin vaihteeksi SPR:n Kontti-myymälässä ohikulkumatkalla vilkaisemassa, että jos sieltä vaikka löytyisi jotain kivaa. Lankojen ja saksien lisäksi löysin askarteluosastolta yllärinä käyttämättömän oloisen Coco-aiheisen peltiboksipenaalin. Koska tuolla osastolla kaikki on myynnissä kilohinnalla (5 euroa / kilo), niin tälle ei jäänyt hintaa kuin noin 30 senttiä. Enemmänkin olisin voinut maksaa. 😀

Mulla on vieläkin joku heikko kohta peltiboksipenaaleja kohtaan, koska joskus lapsena halusin sellaista monta vuotta ennen kuin sain, vaikken penaaleja enää varsinaisesti tarvitsekaan siten kuin kouluaikana. Tähän päätyivät nyt sitten mun virkkuukoukut, ettei tarvi enää kaivella niitä toisesta penaalista kutomapuikkojen seasta. Tavaranpoisto eteni samalla vaivalla, kun sain nyt samalla aikaiseksi heitettyä pois yhden tosi kuluneen kangaspenaalin.

Vähän harmi, että näitä Disney/Pixar-oheistuotteita ei enää valmisteta kaikista elokuvista niin paljoa kuin vielä 90-luvulla. Suurin osa tuntuu olevan koko ajan sitä samaa Frozenia ja Carsia sekä suurin osa tavaroista on sellaisia, jotka ei sitten noin muuten käy aikuisempaan makuun tai tarpeeseen. Löytönä tämä penaali siis oli aika virkistävä poikkeus….

Coco

Kävin jokin aika sitten katsomassa Pixarin uusimman, Cocon.

Kaikki varmaan jo tietää idean, mutta pienenä lisäkertauksena: päähenkilö on musiikista kiinnostunut meksikolainen Miguel, jonka suvussa on musiikki kielletty. Tärkeänä teemana elokuvassa on esi-isien muistaminen Kuolleiden päivänä.

Mä tykkäsin tästä kyllä tosi paljon! Kuolleiden päivä on teemana jotain erilaista, mitä ei ole vielä käytetty loppuun asti. Värimaailma oli tosi kiva ja musiikeista tykkäsin kanssa. Tämä oli sikäli hyvä, ettei kyseessä ollut ihan pikkulasten elokuva – ehkä kuolemateema ja luurangot karsii jonkin verran herkimpiä pois.

Taitaa olla edessä uusi reissu elokuvateatteriin. Oli sen verran hyvä kokemus, että tekee mieli mennä heti uudestaan.

Pixarin lyhytfilmit

Mä en ole koskaan harrastanut lyhytelokuvien katsomista, niin niitä ei sitten ole tullut nähtyä vuosien varrella kovin montaa. Blogin kunniaksi päätin tutustua Pixarin tekemiin lyhytfilmeihin. Jotain niistä on näytetty elokuvien yhteydessä, mutten joko muista niistä mitään tai sitten en ole niitä dvd:n ekstroista tullut katsoneeksi.

Sen verran innostuin selvittämään taustoja, että lainasin kirjastosta Amid Amidin kirjan The Art of Pixar Short Films (Chronicle Books 2009). Siinä on tekstit tuohon mennessä tehdyistä lyhäreistä, kuvaluonnoksia ja muita tekovaiheen kuvia sekä sitten tietenkin seassa joitakin stillkuvia valmiista tuotoksista.

Englanninkielisestä wikipediasta löytyi aika hyvä lista kaikista Pixarin lyhyelokuvista ja myös tieto siitä, minkä pitkien elokuvien yhteydessä niitä on esitetty. Itse löysin niistä suurimman osan Youtubesta, vaikka näitä on julkaistu joskus DVD:näkin.

Nämä ovat omat suosikkini:

• For the Birds (2000). Tässä yksi iso lintu tunkee pikkulintujen kanssa samalle langalle. Aika yksinkertainen idea, mutta mua nauratti.
• Your Old Friend Rat (2007). Ratatouillen ekstrana ollut lyhytfilmi rottien maailmanhistoriasta ja niihin liittyvistä faktoista. Tavallaan tällaiset ”opetusfilmit” on aika hauskoja. Tykkäsin, kun tässä oli yhdistelty erilaisia animointityylejä ja -tekniikoita.
• Day & Night (2010). Päivä ja yö on kuvattu kahtena ukkelina, joista näkyy erot läpi. Oivalluksena toi oli aika hyvä ja toteutuskin hyvännäköinen.

Laitan tähän loppuun vielä Youtubesta löytyneen videon tuon mainitun taidekirjan sisällöstä:

Pixarin parhaat

Pixarin elokuvista tykkään eniten näistä:

Nemoa etsimässä. Nemo on mulle ehdoton ykkönen Pixarin tuotannosta. Tarinassa on useita ulottuvuuksia, mukana on useampia hyviä hahmoja ja merenalainen maailma on hienosti kuvattu.

Wall-E. Vaikken normaalisti innostukaan kovin paljoa tulevaisuuden kuvauksista ja roboteista, niin Wall-E oli poikkeus. Mä en osaa edes määritellä, mihin tässä tykästyin, mutta pakko oli laittaa lempparilistalle.

Monsterit-yliopisto. Mä olen kyllä nähnyt myös Monsterit Oy:n, mutta tykkäsin enempi tästä koulumaailman ja pelottelukoulutuksen kuvauksesta kuin itse siitä pelottelusta.

Kunnon dinosaurus

No, pääsen täällä blogissakin nyt heti asiaan, koska sain raahattua itseni tänään elokuvateatteriin asti.

Kunnon dinosaurus (Pixar 2015)

Elokuva kertoo dinosaurusperheen lapsesta Arlosta, joka on pelokas ja arka, mutta jonka pitäisi muuttua rohkeammaksi.

Plussat ja miinukset:
+ visuaalinen ilme tosi hieno!
+ todella aidon näköiset maisemat, varsinkin puut ja vesijutut
+ joitain hauskoja sivuhahmodinoja
– sivuhahmoja ei kuitenkaan näytetä kovinkaan paljoa
– tarina ei ole kovinkaan kummoinen
– varsinkaan kasvutarinana ei tarjoa oikein mitään uutta
– useampia ahdistavia kohtauksia

Lopputuloksena sanoisin, että oli tämä kyllä vähän pettymys siihen nähden mitä olin odottanut. Toisaalta odotukseni olivat aika vääriä ainakin juonen suhteen, koska olin pitänyt itseni pimennossa kaiken muun paitsi sen suhteen, että elokuva kertoo dinosauruksista. Olen aika varma, etten halua nähdä tätä uudestaan, koska loppufiilis oli kuitenkin sen verran plääh.

Näkemäni versio: 2D ja suomidubit