Mestarietsivä Basil Hiiri

Mestarietsivä Basil Hiiri on Disneyn animaatio vuodelta 1986. Elokuva kertoo tarinan siitä, kun Olivia-tytön isä kaapataan ja Basil Hiiri auttaa tämän etsinnässä, koska sieppauksen takana on Ratigan-rotta, joka oli jo aiemmin Basilin tuttu. Lisädraamaa vielä vallankaappauksen yrityksestä. Esimerkiksi Rinki tinki tinki -blogissa on tarkempi juonikuvaus niille, jotka sellaista kaipaavat. Mulla oli lapsena Basil-värityskirja ja satukasetti, olisin myös halunnut nähdä elokuvan jo silloin, mutta näin sen ekaa kertaa vasta aikuisena. Näin jälkikäteen ihan hyvä, että se sensuroitiin multa, koska olisihan tuo ollut ihan hemmetin jännä mulle silloin. Tämä taisi olla nyt ehkä vasta toinen tai kolmas katsomiskerta elokuvalle. Pidän tätä yhtenä parhaista tuon ajan Disney-animaatioista.

Kirjoja Basil Hiirestä on Eve Tituksen kirjoittamana julkaistu viisi, mutta niistä sattui vastaan Kierrätyskeskuksessa vain ensimmäinen, Basil of Baker Street, joka on julkaistu alun perin vuonna 1958. Tässäkin oli kyllä kidnappaus-teema, mutta muuten juoni oli tosi erilainen kuin elokuvassa. Olisikohan Olivia, Ratigan ja muut sitten jossain myöhemmistä kirjoista? Nyt kirja ei tuntunut mitenkään erityiseltä lukukokemukselta, mutta olen ihan varma, että lapsena olisin antanut tälle hyvät pisteet. Olisin kyllä halunnut tykätä tästä enempi, kun tykkään elokuvastakin ja kun parhaat lastenkirjat toimii aikuisenkin lukemana. Sarjan seuraavia osia ei näyttänyt ainakaan täällä päin olevan kirjastossa, niin varmaan niitä ei tule luettua, jos ei jostain muualta vahingossa tupsahda vastaan.

 

Mainokset

Olipa kerran….

Kirjabloggaajien klassikkohaastetta on järjestetty jo muutaman vuoden ajan puolivuosittain. Tällä kertaa sitä emmännöi Tuntematon lukija. Itselläni on ollut varmaan pari vuotta taukoa osallistumisessa, mutta nyt keksin, että voisinkin lukea jonkun kirjan, mistä on tehty animaatio, koska sehän sopii tähänkin blogiin esiteltäväksi.

Kirjastosta löytyikin sitten helmi, jossa on kätevästi useampi satu mukana. Luin siis kirjan Olipa kerran – Rakastetuimmat satuklassikot (Minerva 2019), jonka sadut on koonnut, kääntänyt ja kuvittanut Sirkku Linnea.

Kirjassa olleista saduista aika monesta löytyy Disney-animaatio ja osasta lopuista löytyy jonkun muun tekemä elokuva. Tämä oli kyllä aika hyvä lukukokemus, koska en ole tämäntyyppisiä satuja lukenut käytännössä ollenkaan aikuisena. Muutama saduista tuntui tosin siltä, että tuskin olen niitä koskaan lapsenakaan lukenut. Kirja soveltuu hyvin klassikkosatuihin tutustumiseen ja iltasaduiksikin nämä olisi varmaan sopivan mittaisia. Eniten tässä häiritsi joidenkin nimien kääntäminen uusiksi, koska niillä on kuitenkin ollut vakiintuneet nimet, siis esim. Lumikin kääpiöt ja Prinsessa Ruususen Aurora oli muuttunut Aureliaksi. Nämä sadut oli siis kaikki käännetty uusiksi tässä yhteydessä eikä oltu vain koottu mukaan jotain vanhoja versioita.

Nämä sadut olivat mukana kirjassa:

  • Grimmin veljekset: Lumikki ja seitsemän kääpiötä
  • Charles Perrault: Saapasjalkakissa
  • Grimmin veljekset: Kalastaja ja hänen vaimonsa
  • Jeanne-Marie Leprince de Beaumont: Kaunotar ja hirviö
  • H. C. Andersen: Ruma ankanpoikanen
  • Grimmin veljekset: Sammakkoprinssi
  • Carlo Collodi: Pinokkio
  • Grimmin veljekset: Prinsessa Ruusunen
  • Grimmin veljekset: Punahilkka
  • Grimmin veljekset: Bremenin kaupungin musikantit
  • Grimmin veljekset: Tuhkimo
  • H. C. Andersen: Keisarin uudet vaatteet
  • H. C. Andersen: Prinsessa ja herne
  • Grimmin veljekset: Mehiläiskuningatar
  • H. C. Andersen: Pieni merenneito

Tammen kultaiset kirjat

Tammen kultaiset kirjat on aikanaan olleet tosi iso juttu lastenkirjallisuudessa. Meilläkin oli niitä paljon, sekä Disney-aiheisia että muita. Itse tykkäsin kovasti, mutten omista kuin muutaman, koska äiti ei aikanaan suostunut eroamaan omasta kokoelmastaan. Sarjassa oli joku lisenssijuttu, minkä takia muista otettiin uusintapainoksia, mutta Disney-kirjoista ei. Nyt muutamia on julkaistu uudestaan ja käsitin, että tulossa olisi enemmänkin kuin nämä neljä, mutta tällä kertaa nyt siit vain nämä tällaisena pikaisena esittelynä.

Aku Ankan leikkijuna (1950), Mikki Hiiren kuuraketti (1952) ja Dumbo (1955) on kaikki kivan vanhanaikaisella tavalla kuvitettu ja niissä on sitä vanhaa animaatiohenkeä. Dumbo-kirjassa on sama tarina kuin animaatiossakin, vaikka kirjan piirrostyyli ei olekaan ihan samanlainen kuin siinä. Aku Ankan leikkijunassa kerrotaan junasta ja siitä kiinnostuneista oravista, tämä kyllä olisi toiminut hyvin myös ei-Disney-versionakin. Luulen, että lapsena olisin tykännyt näistä kolmesta eniten Mikki Hiiren kuuraketin avaruusaiheisesta tarinasta, koska teema kiinnosti silloin. Nyt pidin kaikkia suunnilleen saman tasoisina.

Neljänneksi kirjaksi valittu Aladdin (1992) ei kuulu joukkoon, kun muut on klassisempia, mutta sopi hyvin julkaistavaksi esimerkkinä uudemman ajan Disney-kirjoista ja varsinkin kun nyt oli se live action -elokuvakin. Onkohan tätä muuten aikaisemmin julkaistu suomeksi ollenkaan vai olenkohan vaan missannut sen? Tässä on siis täsmälleen sama piirrostyyli ja tarina kuin animaatiossa. Tuli nyt live actionin jälkimainingeissa hyvin tarkistettua,  miten se nyt menikään, kun se ei ollut kovin hyvin muistissa, vaikka edellisestä animaation katsomiskerrasta onkin vain noin 1,5 vuotta.

Pekka Töpöhäntä

Tänä vuonna ruotsalainen kaikkien tuntema kissa Pekka Töpöhäntä täyttää 80 vuotta.

Pekka Töpöhäntä kuului mun lapsuuteen vain kirjamuodossa. Tarinoiden osalta pidin niitä hivenen tylsinä ja kuvakirjoista tykkäsin nimenomaan Lisbeth Holmberg-Thorin värikkään kuvituksen takia. Kuvittajiahan on ollut vuosien varrella monta. Nämä kuvakirjat mulla on siis edelleen tallessa kotona. Niitä paksumpia kirjoja äiti lukee vieläkin päiväkodissa unisatuna ja on kuulemma iso hitti vuodesta toiseen lapsilla, vaikken ihan ymmäräkään miksi.

Olin aika vanha, kun tajusin, että näistä on olemassa animaatioversioitakin. Ruotsissa Pekka Töpöhännästä on tehty normaali televisiosarja (1964-65) ja joulukalenterisarja (1997) sekä kolme pitkää elokuvaa (vuosina 1981, 1985 ja 2000). Näistä katsoin nyt tuon 1981 tehdyn elokuvan. Siinä kerrotaan, miten Pekka päätyy Uppsalaan asumaan ja sitten tämän elämästä kaupungissa toisten kissojen kanssa. En oikein tykkää tästä piirrostyylistä, kun olen ilmeisesti tottunut liian hyvään Disneyn kanssa. Ulkoasultaan tämä on siis jossain määrin simppelimpää  ja kotikutoisempaa. Tarina ei periaatteessa ole sen kummempi kuin kirjoissakaan eli omaan makuun ei kovin ihmeellinen. Ainakin tuli taas yhden elokuvan verran tutustuttua eurooppalaiseen animaatioon. 😀

Päivälehden museossa Helsingissä on menossa Pekka Töpöhäntä -aiheinen näyttely 15. syyskuuta asti. Yleensä tulee aika harvakseltaan käytyä keskustassa ja tuolla museossa vielä harvemmin, niin vaihteeksi harrastin lähialuematkailua ja kävin katsomassa tuon näyttelyn. Oli se kyllä pieni ja aika puuhamaa eli ei kannata erikseen lähteä Pekka-osiota katsomaan, jos mukana ei ole alle kouluikäisiä lapsia. Perusnäyttelyt sananvapaudesta ja kirjapainotekniikasta on paljon kiinnostavampia. Sisäänpääsy on ilmainen, niin vaikka ohikulkiessa voi käydä katsastamassa paikan. Odottelen itse tuonne taas jotain Disney-aiheista näyttelyä, kun olen edelliset missannut.

101 dalmatialaista

20190310_120143

101 dalmatialaista neljänä eri-ikäisenä versiona: kuvakirja (1977), Dodie Smithin kirjoittama lastenkirja (1956), animaatioelokuva (1961) ja live action -elokuva (1996).

Ostin live action -elokuvan viime vuonna Tukholmasta kirpputorilta dvd:nä ja äskettäin tuli sopiva hetki sen katsomiselle. Olin nähnyt sen aiemmin uutena elokuvateatterissa. Samalla vaivalla halusin katsoa myös animaatioversion, koska edellisestä katsomiskerrasta oli vuosia aikaa.

Elokuvien taustalla oleva kirjakin oli tätä ennen jäänyt lukematta. Tuo elokuvan perusteella tehty kuvakirja sen sijaan oli yksi suosikeistani lapsena, mutten ole selaillut sitä vuosiin. En oikeastaan edes muista, milloin olen edes nähnyt animaation ensimmäisen kerran, kun monet Disneyn tuotoksista oli tosiaan lapsena mulle tutumpia kuvakirjaversioina.

Kirja ja molemmat elokuvat on kaikki aika erityyppisiä, vaikka sama tarina onkin kyseessä. Live actionissa tarinaa on nykyaikaistettu jonkin verran ja muokattu muutenkin, esim. Roger on muuttunut säveltäjästä videopelisuunnittelijaksi ja Cruela DeVil vanhasta koulukaverista pomoksi. Kirjassakin oli jotain yksityiskohtien eroja elokuviin nähden. Suurin juttu oli ehkä se, että aikuisia koiria oli kolme: pennut olivat Pongon ja Missisin, kun Perdita oli pennuille alkuvaiheen varaäiti.  Koirien pako vankeudesta on jossain määrin erilainen kaikissa kolmessa versiossa, muut erot olivat kaikki pienempiä.

Katsottiin live action -versiota osittain äitini kanssa ja sain muutaman kommentin siitä. Elokuvassa oli kova meteli ja vauhti päällä, jonka jälkeen animaatio tuntuu tosi kesyltä. Samalla hän ihmetteli sitä, ettei kai meitä ole oikeasti viety katsomaan tällaista elokuvaa lapsina (kyllä, tosiaan vietiin). Toisaalta sitten häiritsi, miksei eläimet puhu samalla tavalla kuin saman ajan hittielokuva Babessa ja omasta mielestäkin se olisi ollut toimiva ratkaisu.

Joulu

20181220_064524

En ole enää niin jouluihminen kuin joskus nuorempana, mutta silti innostun aina välillä fiilistelemään kaikkea aiheeseen liittyvää. Nytkin olin innoissani, kun löysin kirpputorilta samalla kertaa peräti kaksi Disney-aiheista joulujuttua.

Ensimmäinen oli pieni pussillinen pahvisia Ankkalinna-hahmoja. Vaikutti siltä, etteivät nämä ole ihan viime vuosina valmistettuja. Alun perin nämä on varmaan tarkoitettu joulukuuseen tai vastaavaan ripustettavaksi? Mulla ei kuitenkaan sellaista ole, niin nämä varmaan päätyy jatkojalostettavaksi eli joulukorteiksi tai joksikin muuksi koristeiksi.

Toinen oli ruotsinkielinen Aku Ankan taskukirja, johon on koottu jouluaiheisia tarinoita. Näitä on ainakin takavuosina ilmestynyt siellä päin suunnilleen joka vuosi. Taskareista tykkään kyllä muutenkin, mutten osta niitä silti kovin usein kirppiksiltäkään – ainoastaan nämä ruotsinkieliset tulee napattua mukaan joka kerta.

HYVÄÄ JOULUA!

Lukumatkalla

20181207_063456

Lentolakko ja LitAdvisor haastoivat vaihtamaan yhden lomalennon lukumatkaan.

Blogin teeman huomioiden valitsin esittelyyn kaksi Disney-kirjaa, joiden taustalla olevat elokuvat käyvät yhtä hyvin virtuaalimatkailuun.

Ensimmäinen valintani on Leijonakuningas. Kirja on ostettu Pariisin Disneylandista. Yksi lapsuuden matkahaaveistani oli Afrikka ja nimenomaan luonnon takia. En ole vieläkään sinne asti päässyt ja tuskin olen lähdössäkään, kun sinne vaatisi pitkät lennot ja eläinturismi on vähän kyseenalaista. Kotimaassa Retkipaikka.fi esittelee kaikkia kivoja luontoretkikohteita.

Toinen valintani on Notre Damen kellonsoittaja. Kirjan löysin joskus kirppikseltä. Olen käynyt itse Pariisin Notre Damessa, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat ja tykkäsin kirkosta tosi paljon. Tykkään käydä oikeillakin matkoilla kirkoissa arkkitehtuurin takia, tilaisuuksissa käyn ehkä pari kertaa vuodessa. Suomessa Tiekirkot.fi esittelee kesäisin auki olevia kirkkoja.

Näitä vastaavia A4-kokoisia kirjoja eri Disneyn animaatioista mulla on kerättynä vino pino, mutta tuskin olen erikseen kuvaamassa jokaista tänne.

Maija Poppanen

20181206_164926

Tämä on teksti, jota en meinannut pystyä kirjoittamaan, koska kyseinen elokuva on mulle niin tärkeä ja on niin vaikea saada sanoiksi mitä mielessä liikkuu.

Disneyn live action -klassikko Maija Poppanen vuodelta 1964 on ollut mulle jostain teinivuosista lähtien yksi niistä turvaelokuvista, joihin palaan vuodesta toiseen uudestaan. Edellisestä katsomiskerrasta oli silti jo hetki aikaa, kun keväällä tuli katsottua tämä ja Saving Mr. Banks peräkkäin. Tämä piti tehdä just nyt, koska elokuvalle tulee jatko-osa ensi-iltaan joulun aikaan.

Saving Mr. Banks on vuodelta 2013 ja kertoo varsinaisen Maija Poppasen tekemisestä ja kirjailija P. L. Traversin taustoista. Walt Disneyn piti pehmitellä kirjailijaa vuosia ennen kuin sai luvan kirjan filmatisointiin. Mä muistan, etten itkenyt ennen elokuvissa ikinä, mutta aikanaan tämä onnistui avaamaan itkuhanat ja sen jälkeen sitä on tapahtunut useammin. Varsinkin alkuperäisen Maijan ensi-illan kohta elokuvassa oli tällä toisellakin katsomiskerralla edelleen sellainen, että mulla valuu kyyneleet täysillä. Mä olen tosi iloinen, että elokuva saatiin tehtyä ja siitä tuli sellainen kuin tuli. Kirjailija pelkäsi kirja-Maijan pilaamista, mä taas pelkään, että mun elokuva-Maija pilataan sillä jatko-osalla. (Trailerin perusteella vaikuttaa, että saatan pelätä turhaan.)

Mä olen lukenut kirjat viimeksi lapsena ehkä kahteen kertaan ja pidin silloin niitä hivenen tylsinä. Kirjojen Maija oli mun mielestä niin itseään täynnä ja ärsyttävä. Nyt kuitenkin leffojen katsomisen jälkeen tuli sellainen olo, että haluan antaa alkuperäiselle Maijalle uuden mahdollisuuden ja pistin Adlibriksestä tilaukseen version, jossa on kaikki neljä osaa yhtenä kirjana. Olen kirjaa lukenut pienissä erissä kesän ja syksyn aikana. Tuhat sivua Maija Poppasta on kyllä hivenen puuduttava kokemus. Muistin nyt paremmin, miksen näistä kirjoista ollut niin innoissani lapsenakaan. Tässä oli liikaa sellaista ns. iltasatumateriaalia esimerkiksi kuninkaan luona vierailevasta lehmästä ja muista vastaavista ilman, että Banksin lapset olisivat mitenkään mukana. Jossain kolmannen kirjan kohdalla alkoi tökkiä nekin satuelementit, missä lapset oli otettu mukaan. Kirja varmaan jää vielä toistaiseksi omaan hyllyyn, mutta meinasin kokeilla P. L. Traversin muita kirjoja vielä tämän lisäksi.

Pisteestä pisteeseen -kirjat

20181023_203302

Tilasin Adlibrikseltä kaksi Disneyn pisteestä pisteeseen -kirjaa. Toisessa on prinsessa-aiheisia noin tuhannen pisteen kuvia ja toisessa eläimiä, joissa on vähän vähempi pisteitä. Molemmissa on satakunta sivua tehtäviä.

Tykkäsin pistetehtävistä jo lapsena. Luksusta, kun niitä on nyt joitakin vuosia saanut myös aikuisille tarkoitettuja, jotka on isompia ja joissa on enempi pisteitä. Yhtään en vielä näistä kahdesta kerinnyt tehdä, mutta näin ensi alkuun näytti, että isommat sivut olisi olleet hyvä juttu, kun varsinkin prinsessakuvat näytti vaativan aikamoista tihrustamista.

Adlibriksellä olisi ollut tarjolla myös joitakin Disneyn aikuisten värityskirjoja. En ole kuitenkaan värittänyt juuri ollenkaan viimeiseen pariin vuoteen ja olen muutenkin tosi tarkka kuvien kanssa (joita netissä ei pääse pläräämään), niin vastustin mielihalujani ja tilasin vain nämä pistekirjat.

Jos joku on näistä tehtäväkirjoista kiinnostunut enempi, niin mä olen tykännyt Thomas Pavitten tekemistä pistekirjoista, joissa on eri teemoja ja tuhannen pisteen kuvia. Niitäkin saa Adlibrikseltä.

Tuhat ja yksi yötä ja Aladdin

20180912_212626

(Teksti vähän spoilaa, mutta periaatteessa kuitenkin oletan kaikkien tietävän Aladdinin tarinan.)

Tuhat ja yksi yötä on satukokoelma, johon tutustuin kunnolla vasta aikuisiällä. En ollut Aladdin-elokuvaakaan nähnyt koskaan lapsena, vaikka olisinkin ollut just sopivassa iässä ensi-illan aikoihin. Satukokoelmasta on useita versioita kirjana, koska alkuperäisiä satuja on ollut niin paljon ja niistä on koostettu erilaisia settejä. Aladdin tuntuu kuitenkin olevan mukana käytännössä jokaisessa kirjassa.

Katsoin elokuvan viimeksi joskus vuodenvaihteen tienoilla ja olin tehnyt jotain epämääräistä vertailevaa tutkimusta satuun nähden:

  • sadussa perhe on olemassa, elokuvassa annetaan ymmärtää, ettei sitä ole
  • sadun velho ja elokuvan suurvisiiri Jafar ovat tosi erilaisia hahmoina vaikka vastaavatkin toisiaan
  • satu on sijoitettu Kiinaan, elokuva jonnekin Lähi-Itään
  • oleelliset elementit molemmissa on köyhä päähenkilö, pahis, aarre, prinsessa ja lampun henki
  • silti molemmat hyvin erilaisia fiilikseltään ja oikeastaan sisällöltäänkin
  • en ole varma, kummasta pidän enemmän – molemmat hyviä, mutta erilaisia

Mulla on nyt hukassa se versio kirjoista, jossa oli myös satu Bagdadin varas (vai mikä sen nimi nyt olikaan), josta oli selkeästi otettu ainakin inspiraatiota elokuvaan sen perus-Aladdin-sadun lisäksi, niin en pysty nyt tässä yhteydessä tekemään lisävertailua.

Sekä elokuvassa että satukokoelmassa on jotain menneiden vuosisatojen Lähi-Idän eksotiikkaa. Nämä onkin mun suosikkeja saduista nykyään, kyllästyin suomalaisiin jo aikaa sitten ja muihin kansainvälisiin en ole edes kunnolla tutustunut. Mulla on siis jopa useampi kirjaversio omana, kun niiden sisältö vaihtelee jonkin verran. Olin myös ihan fiiliksissä, kun löysin netistä e-kirjoina (Gutenberg.org) ja äänikirjoina (Librivox.org) laajempia kokoelmia englanniksi (hakusana Arabian Nights auttaa, jos joku muukin on kiinnostunut). Säästelen niitä vähän myöhemmäksi ihan vaan siitä ilosta, että mulla on uusia tuntemattomia satuja odottamassa.

Vertaileva analyysi muuttui vähän kirjavinkiksi, mutta ihan sama, koska tää on niin hyvä kirja, että kannattaa vinkata.