Tuhat ja yksi yötä ja Aladdin

20180912_212626

(Teksti vähän spoilaa, mutta periaatteessa kuitenkin oletan kaikkien tietävän Aladdinin tarinan.)

Tuhat ja yksi yötä on satukokoelma, johon tutustuin kunnolla vasta aikuisiällä. En ollut Aladdin-elokuvaakaan nähnyt koskaan lapsena, vaikka olisinkin ollut just sopivassa iässä ensi-illan aikoihin. Satukokoelmasta on useita versioita kirjana, koska alkuperäisiä satuja on ollut niin paljon ja niistä on koostettu erilaisia settejä. Aladdin tuntuu kuitenkin olevan mukana käytännössä jokaisessa kirjassa.

Katsoin elokuvan viimeksi joskus vuodenvaihteen tienoilla ja olin tehnyt jotain epämääräistä vertailevaa tutkimusta satuun nähden:

  • sadussa perhe on olemassa, elokuvassa annetaan ymmärtää, ettei sitä ole
  • sadun velho ja elokuvan suurvisiiri Jafar ovat tosi erilaisia hahmoina vaikka vastaavatkin toisiaan
  • satu on sijoitettu Kiinaan, elokuva jonnekin Lähi-Itään
  • oleelliset elementit molemmissa on köyhä päähenkilö, pahis, aarre, prinsessa ja lampun henki
  • silti molemmat hyvin erilaisia fiilikseltään ja oikeastaan sisällöltäänkin
  • en ole varma, kummasta pidän enemmän – molemmat hyviä, mutta erilaisia

Mulla on nyt hukassa se versio kirjoista, jossa oli myös satu Bagdadin varas (vai mikä sen nimi nyt olikaan), josta oli selkeästi otettu ainakin inspiraatiota elokuvaan sen perus-Aladdin-sadun lisäksi, niin en pysty nyt tässä yhteydessä tekemään lisävertailua.

Sekä elokuvassa että satukokoelmassa on jotain menneiden vuosisatojen Lähi-Idän eksotiikkaa. Nämä onkin mun suosikkeja saduista nykyään, kyllästyin suomalaisiin jo aikaa sitten ja muihin kansainvälisiin en ole edes kunnolla tutustunut. Mulla on siis jopa useampi kirjaversio omana, kun niiden sisältö vaihtelee jonkin verran. Olin myös ihan fiiliksissä, kun löysin netistä e-kirjoina (Gutenberg.org) ja äänikirjoina (Librivox.org) laajempia kokoelmia englanniksi (hakusana Arabian Nights auttaa, jos joku muukin on kiinnostunut). Säästelen niitä vähän myöhemmäksi ihan vaan siitä ilosta, että mulla on uusia tuntemattomia satuja odottamassa.

Vertaileva analyysi muuttui vähän kirjavinkiksi, mutta ihan sama, koska tää on niin hyvä kirja, että kannattaa vinkata.

Mainokset

5x Disney-animaatio

Tässä viisi viimeksi katsomaani Disney-animaatiota.

 

Kaksin karkuteillä (2010)

Olen yrittänyt kovasti saada kiinni niitä aukkoja, joita mulla on varsinkin uudempien Disney-elokuvien joukossa ollut. Tätä elokuvaversiota en ollut aiemmin nähnyt, mutta Tähkäpään tarina oli kyllä tuttu ennestään. Satua oli kyllä muokattu tätä varten, mutta tykkäsin silti. Prinsessasatuna tämä oli hyvä ja voisin katsoa tämän joskus uudestaan. Luulen, että tämä olis varmaan ollut mun suosikkeja lapsena, jos olisi ilmestynyt jo silloin.

 

 

Aarreplaneetta (2002)

Tässä oli laitettu uusiksi vanha Aarresaari-kirja: merirosvot oli siirretty steampunk-henkiseen avaruusmaailmaan. Tästä en kyllä tykännyt ollenkaan. Elokuva ei tuntunut toimivan kunnolla merirosvo- eikä avaruuselokuvanakaan. Taas kliseinen esimerkki siitä miten kirja on aina parempi kuin sovitukset…. Aarresaari on siis kirjana hyvä, vaikken merirosvoaiheista yleensä välitäkään.

 

 

Big Hero 6 (2014)

Mä olen aika rajoitteinen kaikkien supersankarijuttujen kanssa, en siis yleensä jaksa seurata sen tyylin toimintaelokuvia. Big Hero 6 ei kuitenkaan ole perinteinen supersankarielokuva, tässä kuitenkin nähdään niitä suhteellisesti paljon vähemmän. Hoivarobotti Baymax oli tosi ihana ja muutenkin pidin elokuvaa aika sympaattisena.

 

Zootropolis (2016)

Tämän kävin aikanaan katsomassa jo elokuvissa uutena ja tämä oli ensimmäinen uusintakatsomiskerta sen jälkeen. Pidän edelleen Zootropolista yhtenä parhaista Disneyn viime vuosi(kymmen)en elokuvista. Tässä on niitä kliseisiä juttuja ystävyydestä, hyvyydestä ja pahuudesta, mutta silti tarina ei ole muuten kliseinen. Eläinkaupungissa on vielä kaikkia kivoja pieniä yksityiskohtia lisäekstrana. TYKKÄÄN.

 

 

Rottatouille (2007)

Rottatouille on itse asiassa ollut jo pitkään katsottavien elokuvien listalla enkä tajua, miksi en ole saanut aikaiseksi katsottua sitä aiemmin. Rotat ja ravintolamaailma ei ole sellainen yhdistelmä, joka mua yleensä voisi kiinnostaa, mutta tässä se toimii. Tarina oli tosi kiinnostava ja piti otteessaan. Tämäkin kyllä ansaitsee uusintakatsomisen joskus!

Eurooppalaisia animaatioita

Totesin tässä jossain vaiheessa, että olen aika ulkona eurooppalaisista animaatioista, niin siksi niitä piti sitten puoliväkisin kaivella jostain. Tässä vinkkaan sitten muutaman erilaisen, mutta mikään kattava lista tämän ei siis ole tarkoitus olla.

Viiru ja Pesonen joulupuuhissa (Pettson & Findus – Tomtemaskinen 2005, ilmeisesti Tanskassa tehty)

Viirusta ja Pesosesta on tehty useampia animaatioita vuosien varrella. Parhaiten ne sopii pienille lapsille, sellaisille jotka kuitenkin jo jaksaa täysmittaisia elokuvia katsoa. Itse katsoin tämän pari vuotta sitten ruotsinkielisenä versiona enkä jaksanut inspiroitua kovinkaan paljoa. Tykkään kyllä kirjoista ja tämä oli tosi lähellä sitä maailmaa, mutta silti jotain tuntui puuttuvan. Uppoaa varmaan paremmin kohderyhmälle.

Muita pienille lapsille sopivia eurooppalaisia animaatioita: Viiru ja Pesonen, Bamse, Nukkumatti, Muumit (nukkeanimaatiot), Myyrä

Savannijengi (Animals United 2001, Saksa)

Eri puolilla maailmaa ihminen tuhoaa ympäristöä eikä välitä eläimistä. Elokuvassa seurataan ongelmia savannilla (ja vähän muuallakin), joihin sitten eläimet joutuvat puuttumaan itse. Toiminnallisia eläinelokuvia mielellään katsoville tämä on kyllä suosituksen arvoinen valinta.  Olen itse nähnyt tämän muutaman kerran ja tykkään kyllä. Osa hahmoista on hauskempia tai muuten onnistuneempia kuin toiset, maisemat on hienon visuaalisia. Paikoitellen ympäristöteema oli kyllä vähän niillä rajoilla, että oliko se liikaa vai ei. Toisaalta kyllä asiaa voisi käsitellä enemmänkin (lasten)elokuvissa.

Euroopassa tehtyjä ”koko perheen animaatioita”: Peppi Pitkätossu, Katto-Kassinen, Apua olen kala, Rölli, Pekka Töpöhäntä

Wallace & Gromit – Kanin kirous (Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit 2005, Iso-Britannia)

Wallace ja Gromit on vaha-animaatio ja tämä oli eka pitkä elokuva parivaljakon seikkailuista.  Elokuva kertoo pääasiassa vihanneksista ja kaneista, oli aika hauska tarina. Jotenkin tällainen huumori kolahtaa ja tykkään myös animaation visuaalisesta tyylistä. Kävin katsomassa tämän aikanaan leffassa uutena ja tykkäsin jo silloin.

Ei ihan pienten lasten animaatioita: Nikke Knatterton, Kananlento, Itse valtiaat, Bellevillen kolmoset

5x animaatio

Tässä listauksena viisi viimeksi katsomaani animaatioelokuvaa, jotka ovat jonkun muun kuin Disneyn tekemiä.

Kätkijät (Studio Ghibli 2012)

Animeen olen tutustunut todella vähän, vaikka mangaa luenkin säännöllisesti. Useimmin olen katsonut Studio Ghiblin elokuvia ja niistä on vielä muutama näkemättä. Kätkijät kertoo mini-ihmisten perheestä, jotka elävät yleensä salassa normaaleilta ihmisiltä. Elokuva oli visuaalisesti tosi kivan näköinen ja tykkäsinen maisemista. Taustana olevan kirjan olen lukenut joskus vuosia sitten lapsena enkä tykännyt, elokuvasta taas tykkäsin. Tai ehkä sitä kirjaa voisi nyt kokeilla uudestaan, jos kerran elokuvakin oli näin kiva.

 

Hotel Transylvania 2 (Columbia Pictures 2015)

En pidä kauhuelokuvista ja aika harvaakseen mistään, jossa esiintyy vampyyrejä tai jotain vastaavia kauhuelementtejä. Siksi se on vähän jännä, miksi tykkäsin tästä elokuvasta, koska tässä on kuitenkin pääosassa vampyyriperhe ja muitakin vastaavia hirviöitä. Tai ehkä se on vaan sitä, että elokuva oli riittävän komediahenkinen. Ekan osankin olen nähnyt ja kolmas osa on tulossa tänä vuonna, tämän hetken fiiliksen mukaan haluaisin nähdä senkin.

 

The Simpsons Movie (20th Century Fox 2007)

Simpsonit on yksi mun pitkäaikaisista suosikeista tv-animaatioista. Tämän samoista hahmoista tehdyn elokuvan olen nähnyt jo monta kertaa eikä vaikuta siltä, että kyllästyisin ihan vielä. Ympäristöteema on yleisellä tasolla ehkä vähän loppuun käytetty, mutta silti se toimii tässä. Tavallaan perheen seikkailut toimii kyllä pitkänäkin elokuvana, vaikka onhan tämä erilainen fiilikseltään kuin ne lyhyet pätkät. Nyt itse asiassa jo kaipailisin vähäsen jatko-osaa tälle….

 

 

Horton (Blue Sky Studios 2008)

Elokuvan idea on aika virkistävän poikkeuksellinen: elefantti löytää, että pölyhiukkasessa asuu jotain minityyppejä ja kukaan viidakossa ei tietenkään usko. Taustalla tässä on vanha Dr. Seussin lastenkirja, jota en ole koskaan lukenut (enkä mitään muutakaan samalta kirjailijalta) – täytyy joskus kokeilla. Elokuva on kestänyt jo useamman katsomiskerran, vaikkei tämä paras ikinä olekaan, niin ehkä juuri tuon tarinan takia tätä jaksaa katsoa uudestaan.

 

 

Sammyn suuri seikkailu (nWave Pictures 2010)

Siis tämä on ollut ikuisuuden katsomislistalla! Löysin dvd:n kirppikseltä äskettäin, niin pääsin vasta nyt asiaan. Itse tarinahan tässä ei ole kovin kummoinen: elokuva kertoo kilpikonnien arkielämästä (nimestä huolimatta tarina ei nyt ihan hirveän seikkailullinen ole). Tykkäsin elokuvasta, koska tykkään kilpikonnista ja meriaiheisista animaatioista. Tajusin muuten vasta jälkikäteen, että tämähän on eurooppalaista tekoa – kiva törmätä tällein yllättäen vaihteeksi johonkin ei-niin-valtavirtaiseen tuotantoon.

Coco

Kävin jokin aika sitten katsomassa Pixarin uusimman, Cocon.

Kaikki varmaan jo tietää idean, mutta pienenä lisäkertauksena: päähenkilö on musiikista kiinnostunut meksikolainen Miguel, jonka suvussa on musiikki kielletty. Tärkeänä teemana elokuvassa on esi-isien muistaminen Kuolleiden päivänä.

Mä tykkäsin tästä kyllä tosi paljon! Kuolleiden päivä on teemana jotain erilaista, mitä ei ole vielä käytetty loppuun asti. Värimaailma oli tosi kiva ja musiikeista tykkäsin kanssa. Tämä oli sikäli hyvä, ettei kyseessä ollut ihan pikkulasten elokuva – ehkä kuolemateema ja luurangot karsii jonkin verran herkimpiä pois.

Taitaa olla edessä uusi reissu elokuvateatteriin. Oli sen verran hyvä kokemus, että tekee mieli mennä heti uudestaan.

Elokuva-arvio: Vaiana

Vaiana (Yhdysvalloissa Moana) on Disneyn uusin animaatioelokuva. Se sijoittuu Tyynenmeren saarille Oseaniaan. Päällikön tytär Vaiana kaipaa kovasti merelle, vaikka se on kiellettyä. Hän saa tehtäväkseen pelastaa saarensa ja apuna on vastentahtoisesti puolijumala Maui.

En muista, että olisin nähnyt Mulanin (1998) jälkeen ilmestyneistä Disneyn prinsessaelokuvia yhtäkään, niin sikäli tämä oli kivaa vaihtelua. Visuaalisesti elokuva oli tosi hieno ja mukana oli useita hienoja mereen liittyviä kohtauksia (kuten oli jo viimevuotisessa Doria etsimässä -elokuvassakin). Oseania oli kiva valinta tapahtumaympäristöksi, koska sinne sijoittuvia elokuvia ei ole liian kanssa tarjolla (dubataankohan tämä muuten jollekin paikallisista kielistä?).

Maui oli muuten hirveän ärsyttävä hahmo, kun se oli niin täynnä itseään suurimman osan ajasta. Eläinapureista kukko Heihei oli ekaksi hauska, mutta sitten en enää jaksanut nauraa sille (takanani istuneet tytöt taas jaksoivat loppuun asti). Söpöä possua olisin nähnyt ehkä enemmänkin mukana, mutta realistisesti ajatellen se ei olisi ehkä selvinnyt merimatkasta.

Joka tapauksessa suosittelen tätä myös aikuisille! Ihan tapahtumaympäristön ja visuaalisuutensa takia kannattaa katsoa, mutta lisäksi tämä sopii kaikille vahvoista ja itsenäisistä prinsessoista pitäville.

Pixarin lyhytfilmit

Mä en ole koskaan harrastanut lyhytelokuvien katsomista, niin niitä ei sitten ole tullut nähtyä vuosien varrella kovin montaa. Blogin kunniaksi päätin tutustua Pixarin tekemiin lyhytfilmeihin. Jotain niistä on näytetty elokuvien yhteydessä, mutten joko muista niistä mitään tai sitten en ole niitä dvd:n ekstroista tullut katsoneeksi.

the art of pixar short films

Sen verran innostuin selvittämään taustoja, että lainasin kirjastosta Amid Amidin kirjan The Art of Pixar Short Films (Chronicle Books 2009). Siinä on tekstit tuohon mennessä tehdyistä lyhäreistä, kuvaluonnoksia ja muita tekovaiheen kuvia sekä sitten tietenkin seassa joitakin stillkuvia valmiista tuotoksista.

Englanninkielisestä wikipediasta löytyi aika hyvä lista kaikista Pixarin lyhyelokuvista ja myös tieto siitä, minkä pitkien elokuvien yhteydessä niitä on esitetty. Itse löysin niistä suurimman osan Youtubesta, vaikka näitä on julkaistu joskus DVD:näkin.

Nämä ovat omat suosikkini:

  • For the Birds (2000). Tässä yksi iso lintu tunkee pikkulintujen kanssa samalle langalle. Aika yksinkertainen idea, mutta mua nauratti.
  • Your Old Friend Rat (2007). Ratatouillen ekstrana ollut lyhytfilmi rottien maailmanhistoriasta ja niihin liittyvistä faktoista. Tavallaan tällaiset ”opetusfilmit” on aika hauskoja. Tykkäsin, kun tässä oli yhdistelty erilaisia animointityylejä ja -tekniikoita.
  • Day & Night (2010). Päivä ja yö on kuvattu kahtena ukkelina, joista näkyy erot läpi. Oivalluksena toi oli aika hyvä ja toteutuskin hyvännäköinen.

Laitan tähän loppuun vielä Youtubesta löytyneen videon tuon mainitun taidekirjan sisällöstä:

Zootropolis

zootropolisZootropolis (Disney 2016)

Kävin eilen katsomassa Zootropoliksen. Eläinten kaupungissa elävät kaikki lajit sopuisina keskenään ja kaikilla on mahdollisuus päästä niin pitkälle kuin haluaa. Pääosissa ensimmäinen pupupoliisi ja kettu, joka viekastelee ennakko-oletusten mukaisesti.

Mä olen vanhemman Disney-tuotannon fani, joten 2000-luvun animaatioista monikaan ei ole suosikkilistallani ja toki niistä on useampi näkemättäkin vielä. Tästä kuitenkin tykkäsin tosi paljon!

Periaatteessa toi teema ennakkoluuloista ja erilaisten hahmojen kanssakäymisestä on aika ajankohtainen, muttei silti kovin kiinnostava. Itse keskityin lähinnä seuraamaan seikkailutarinaa, joka oli kyllä aika viihdyttävä myös aikuisellekin. Vaikutti siltä, että tämä on tosiaan hyvä katsottava sekä aikuisille että lapsille, kun välillä monet animaatiot on joko-tai.

Tykkäsin myös elokuvan visuaalisesta maailmasta. Eläinhahmot oli hyvän näköisiä, samoin maisemat. Tosin vähän ikävöin sitä käsin piirrettyä tyyliä, jossa kynän jälki näkyy, mutta siihen ei taida olla paluuta.

Pixarin parhaat

Pixarin elokuvista tykkään eniten näistä:

finding nemoNemoa etsimässä. Nemo on mulle ehdoton ykkönen Pixarin tuotannosta. Tarinassa on useita ulottuvuuksia, mukana on useampia hyviä hahmoja ja merenalainen maailma on hienosti kuvattu.

wall-eWall-E. Vaikken normaalisti innostukaan kovin paljoa tulevaisuuden kuvauksista ja roboteista, niin Wall-E oli poikkeus. Mä en osaa edes määritellä, mihin tässä tykästyin, mutta pakko oli laittaa lempparilistalle.

monsterit yliopistoMonsterit-yliopisto. Mä olen kyllä nähnyt myös Monsterit Oy:n, mutta tykkäsin enempi tästä koulumaailman ja pelottelukoulutuksen kuvauksesta kuin itse siitä pelottelusta.

Kunnon dinosaurus

No, pääsen täällä blogissakin nyt heti asiaan, koska sain raahattua itseni tänään elokuvateatteriin asti.

kunnon-dinosaurusKunnon dinosaurus (Pixar 2015)

Elokuva kertoo dinosaurusperheen lapsesta Arlosta, joka on pelokas ja arka, mutta jonka pitäisi muuttua rohkeammaksi.

Plussat ja miinukset:
+ visuaalinen ilme tosi hieno!
+ todella aidon näköiset maisemat, varsinkin puut ja vesijutut
+ joitain hauskoja sivuhahmodinoja
– sivuhahmoja ei kuitenkaan näytetä kovinkaan paljoa
– tarina ei ole kovinkaan kummoinen
– varsinkaan kasvutarinana ei tarjoa oikein mitään uutta
– useampia ahdistavia kohtauksia

Lopputuloksena sanoisin, että oli tämä kyllä vähän pettymys siihen nähden mitä olin odottanut. Toisaalta odotukseni olivat aika vääriä ainakin juonen suhteen, koska olin pitänyt itseni pimennossa kaiken muun paitsi sen suhteen, että elokuva kertoo dinosauruksista. Olen aika varma, etten halua nähdä tätä uudestaan, koska loppufiilis oli kuitenkin sen verran plääh.

Näkemäni versio: 2D ja suomidubit