Pekka Töpöhäntä

Tänä vuonna ruotsalainen kaikkien tuntema kissa Pekka Töpöhäntä täyttää 80 vuotta.

Pekka Töpöhäntä kuului mun lapsuuteen vain kirjamuodossa. Tarinoiden osalta pidin niitä hivenen tylsinä ja kuvakirjoista tykkäsin nimenomaan Lisbeth Holmberg-Thorin värikkään kuvituksen takia. Kuvittajiahan on ollut vuosien varrella monta. Nämä kuvakirjat mulla on siis edelleen tallessa kotona. Niitä paksumpia kirjoja äiti lukee vieläkin päiväkodissa unisatuna ja on kuulemma iso hitti vuodesta toiseen lapsilla, vaikken ihan ymmäräkään miksi.

Olin aika vanha, kun tajusin, että näistä on olemassa animaatioversioitakin. Ruotsissa Pekka Töpöhännästä on tehty normaali televisiosarja (1964-65) ja joulukalenterisarja (1997) sekä kolme pitkää elokuvaa (vuosina 1981, 1985 ja 2000). Näistä katsoin nyt tuon 1981 tehdyn elokuvan. Siinä kerrotaan, miten Pekka päätyy Uppsalaan asumaan ja sitten tämän elämästä kaupungissa toisten kissojen kanssa. En oikein tykkää tästä piirrostyylistä, kun olen ilmeisesti tottunut liian hyvään Disneyn kanssa. Ulkoasultaan tämä on siis jossain määrin simppelimpää  ja kotikutoisempaa. Tarina ei periaatteessa ole sen kummempi kuin kirjoissakaan eli omaan makuun ei kovin ihmeellinen. Ainakin tuli taas yhden elokuvan verran tutustuttua eurooppalaiseen animaatioon. 😀

Päivälehden museossa Helsingissä on menossa Pekka Töpöhäntä -aiheinen näyttely 15. syyskuuta asti. Yleensä tulee aika harvakseltaan käytyä keskustassa ja tuolla museossa vielä harvemmin, niin vaihteeksi harrastin lähialuematkailua ja kävin katsomassa tuon näyttelyn. Oli se kyllä pieni ja aika puuhamaa eli ei kannata erikseen lähteä Pekka-osiota katsomaan, jos mukana ei ole alle kouluikäisiä lapsia. Perusnäyttelyt sananvapaudesta ja kirjapainotekniikasta on paljon kiinnostavampia. Sisäänpääsy on ilmainen, niin vaikka ohikulkiessa voi käydä katsastamassa paikan. Odottelen itse tuonne taas jotain Disney-aiheista näyttelyä, kun olen edelliset missannut.

Mainokset

Perjantai on pahin (musikaali)

Perjantai on pahin on Disneyn live action -elokuva vuodelta 2003, jossa äiti ja teini-ikäinen tytär vaihtavat paikkaa keskenään toistensa kroppaan, mistä sitten aiheutuu kaikenlaista ongelmaa, kun äidin häätkin ovat tulossa. Siitä on olemassa myös näytelmäversio, jota esitetään tänä kesänä Turussa Samppalinnan kesäteatterissa (info).

Mikäli oikein ymmärsin, tämä on ensimmäinen kerta, kun kyseistä näytelmää esitetään koko Euroopassa. Vähän myös tuntuu siltä, ettei Disney-musikaaleja ole taidettu tätä ennen esittää suomalaisissa kesäteattereissa (itse muistan niitä vain normaaleista teattereista talvikaudelta). Elokuvan olin nähnyt aikanaan ehkä kaksi kertaa ja vaikkei se mikään ykkössuosikkini olekaan, niin silti sitä piti päästä katsomaan myös teatterissa, koska tarinan idea on sen verran nerokas. Toisaalta olin muutenkin haikaillut teatterimatkailun perään ja tässä oli pitkästä aikaa siihen hyvä tilaisuus.

Tämä musikaali ja elokuva eroavat jonkin verran toisistaan: henkilöiden nimet on vaihdettu, roolien vaihto on hoidettu eri tavalla ja pääosan teini ei näytelmäversiossa olekaan bändinuori, vaan normiteini. Erot ei käytännössä häirinneet itseäni, koska oikeasti tarkistin ne nyt vasta jälkikäteen blogijuttua kirjoittaessani ja muista katsojista tuskin kovin moni oli elokuvaa edes nähnyt ikinä.

Viihdyin kyllä katsomossa tosi hyvin. (Istuinalusta olisi auttanut jaksamaan vielä paremmin.) Tarina oli tosi vetävä, lavastus ja puvustus toimivia, roolisuoritukset pääosin hyviä ja kokonaisuus melko toimiva. Nyt jälkikäteen ajateltuna tämä oli huomattavasti vähemmän teineille suunnattu kuin elokuva aikanaan eikä siis oma vanheneminen tuntunut vaikuttaneen katsomiskokemukseen yhtään, vaan viihdyin nyt musikaalin kanssa yhtä hyvin kuin silloin elokuvan kanssa (tai nyt ehkä jopa vähän paremmin).

Oli muuten luksusta, että Samppalinnassa on livebändi säestämässä. Mutta todellisuudessa mietin jo katsoessa, että tämä olisi toiminut paremmin norminäytelmänä kuin musikaalina. Osa lauluista oli hyviä, osa huonoja tai tarinaan sopimattomia, osa tanssinumeroista ei toiminut. En toki tiedä missä määrin nämä ovat alkuperäisversion ongelmia ja missä määrin tämän toteutuksen.

Yllätyävän paljon tuolla oli muuten eläkeläisiä katsomassa, mutta ehkä ne on sitten niitä, jotka käy tuolla katsomassa esityksen joka vuosi sisällöstä riippumatta. Noin muuten tämä kyllä oli enempi nuorehkolle väelle ja perheille sopiva. Plussaa päivänäytöksestä, että tuonne tuli edes pääkaupunkiseudulta asti lähdettyä, kun ihan kaikki teatterithan tätä mahdollisuutta ei muista tarjota. Vähän ehkä houkuttelisi lähteä uudestaan katsomaan….

Pääosissa Linda Hämäläinen ja Maria Lund. Esityksiä 16.8.2019 asti.