Pussilakanasta räteiksi

20190220_103141

Mä olen viettänyt viime aikoina ehkä vähän liikaakin aikaa erilaisissa kierrätys- ja ekoaiheisissa ryhmissä, keskusteluissa ja blogeissa, joista sitten tarttuu kaikenlaisia villejä ideoita. Tämänkertainen ajatus oli tehdä rättejä lakanasta. Osallistun tällä postauksella käsityöbloggaajien käsityön teemavuoteen, jossa helmikuun postausaiheena oli kodin kestot.

Omat hajoilemaan alkaneet pussilakanat oli jo viety tekstiilikierrätykseen enkä käytössä olleista halunnut yhtään uhrata tähän tarkoitukseen, niin kävin hankkimassa Kierrätyskeskuksesta lasten kokoa (n. 100 x 150 cm) olevan Nalle Puh -pussilakanan. Tämä oli suht hyväkuntoinen ja kummallakin puolella oli erilainen kuva. Tästä tuli 8 isompaa ja 16 pienempää rättiä.

Idea tässä siis on välttää uuden ostamista, muovia ja kertakäyttöisiä roskiin meneviä juttuja. Tällaiset rätit voi siis heittää pesukoneeseen muun pyykin sekaan ja käyttöikä niillä on pidempi kuin kaupan perusräteillä. Toki tässäkin olisi ollut parempi, jos materiaali olisi  löytynyt jo valmiiksi kotoa, muttei siis sattunut olemaan sopivaa ja halusin hienomman kuosin, mutta ainakaan ei tarvinnut ostaa kaupasta uusia muovirättejä. Imukyky olisi toki parempi esim. trikoovaatteista tai pyyhkeistä tehdyillä räteillä, mutta keittiössä ja satunnaisessa siivouskäytössä nämä on mulle ok. Koska tein kahta kokoa, niin pienemmistä osa tulee olemaan servettien tai talouspaperien korvikkeena, koska noita en osta paperisena koskaan, vaikka tarvetta olisi kuitenkin ehkä se muutama kerta vuodessa.

Silppusin pussilakanan sopivankokoisiksi paloiksi ja vedin saumurilla reunat siisteiksi. En itse omista saumuria, mutta tämän saa kätevästi tehtyä ainakin Helsingin seudulla muutamassa kirjastossa. Lakanakangas kannattaa ommella reunoista, koska muuten se lähtee purkautumaan helposti ja samaa rättiä pystyy käyttämään pidempään ommeltuna.

Mutta jee, nyt mulla on Disney-siivousrättejä. 😀

Mainokset

Anastasia

Anastasia on 20th Century Foxin animaatio vuodelta 1997. Kävin katsomassa sen elokuvateatterissa silloin heti uutena ja nyt katsoin sen ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olin ensin säästellyt DVD:tä vuoden verran.

Tämä oli mulle aikanaan sen verran iso juttu, että haluan elokuvan täällä esitellä, vaikka se ei olekaan Disneyn tekemä. Tarina kertoo Venäjän viimeisen tsaariperheen tyttärestä Anastasiasta, joka etsii perhettään ja jota jahtaa myös seonnut Rasputin. Mulla oli lapsena joku fiksaatio muutenkin kyseiseen aiheeseen ja uskoin ihan tosissaan johonkin salaliittoteorioihinkin.

Ihana katsoa pitkästä aikaa tällaista 2D-animaatiota! Kaikki viime aikoina katsomani ovat olleet  2000-luvun puolella tehtyjä, joissa on erilainen animaatiotekniikka. Eihän tämäkään toki sitä ihan perinteistä ollut, mutta kumminkin sitä 90-luvun tyyliä mitä Disneykin tuolloin harrasti. Taustat tässä oli tosi maalauksellisia, mutta muuten aina välillä tuntui, ettei tässä pärjätty Disneylle (varsinkaan ihmishahmojen osalta).

Noin muuten kyllä muistin taas miksi tästä tykkäsin ja tavallaan tykkäsin edelleenkin, vaikka tuskin tätä säästän DVD:nä omaan hyllyyn. Rasputin oli yhtä kamala kuin miltä se aiemminkin tuntui. Nyt kiinnitin huomiota enempi musiikkeihin: kappaleet oli tosi hyviä sellaisenaankin, lisäksi ne sopi hyvin tarinaan ja esityskohtiin.

Anastasia-nimisiä animaatioita on tämän lisäksi tehty muitakin, mutta en ole yhtään niistä nähnyt.

Räyhä-Ralf valloittaa internetin

Trailerin perusteella piti päästä katsomaan Disneyn uusin, Räyhä-Ralf valloittaa internetin. Edellistä osaa en ollut nähnyt, niin en ollut ihan varma, mitä on odotettavissa.

Elokuvaan oli saatu hyvin toteutettua internetin idea ja kaiveltua sieltä mukaan kaikkia ilmiöitä. Seassa oli aikuiskatsojallekin kaikkia vitsejä ja yksityiskohtia katseltavaksi. Vähän tuntuu, että lapsilta menee ihan juoneenkin kuuluvista internetjutuista aika paljon ohi…. Nettisivu MyDisney prinsessoineen oli ihan paras kohta. Autopeliosuudessa taas aloin kyllästyä, kun se oli aika pitkä. Samoin loppua oli pitkitetty ja tuntui, että kokonaisuus olisi saatu toimivammaksi, jos koko elokuva olisi ollut vähän lyhyempi. Nyt vasta tajusin, että elokuvan nimihän on englanniksi Ralph Breaks the Internet, mikä on aika hauska yksityiskohta, koska netin hajoaminen oli tosiaan pariin kertaan aika lähellä.

Katsomiseen ei tosiaan vaikuttanut yhtään se, etten ollut edellistä elokuvaa nähnyt (pitäisi varmaan). Tämä oli ihan ok kerran katsottavana eli sitä Disneyn keskitasoa, muttei siis sellainen, jonka haluaisin mennä katsomaan uudestaan ihan pian.