Maija Poppasen paluu

Ah, tätä on odotettu innolla ja kauhulla – Maija Poppasen paluuta. Kävin katsomassa kyseisen elokuvan heti joulupäivänä, tosin dubattuna versiona kun seuralaisen aikatauluihin sen esitykset natsasi paremmin.

Tässä sitten ne kootut huomiot (ei oikeastaan taida spoilata):

  • Emily Blunt oli melkein yhtä hyvä kuin Julie Andrews, mutta ei silti kuitenkaan
  • oli kiva löytää tästä samoja tavaroita, vitsejä ja tarinallisia elementtejä kuin aiemmassakin elokuvassa
  • puujalkavitsiä ei kerrottu kokonaan!!
  • musiikkinumerot oli aika päälleliimattuja
  • suomitekstit musiikeissa ei juurikaan toimineet eikä yksikään tuntunut yhtä hyvältä kuin aiemmat kappaleet (tosin epäilen toimivuutta alkuperäisversiossakin)
  • piirrosanimaatiota yhdistäneestä kohdasta tykkäsin (pingviinit oli sielläkin!!)
  • nokikolarit vaihdettu lyhdynsytyttäjiin, mutta se ei oikeastaan ollut ongelma ja tanssinumerokin toimi samalla lailla
  • siellä oli Dick van Dyke pankissa töissä!!

Mä taidan kyllä käydä vielä siellä originaaliversiossakin tarkistamassa miten laulut toimii englanniksi. (EDIT: jatkopostaus toisen katsomiskerran jälkeen täällä.

Mainokset

Joulu

20181220_064524

En ole enää niin jouluihminen kuin joskus nuorempana, mutta silti innostun aina välillä fiilistelemään kaikkea aiheeseen liittyvää. Nytkin olin innoissani, kun löysin kirpputorilta samalla kertaa peräti kaksi Disney-aiheista joulujuttua.

Ensimmäinen oli pieni pussillinen pahvisia Ankkalinna-hahmoja. Vaikutti siltä, etteivät nämä ole ihan viime vuosina valmistettuja. Alun perin nämä on varmaan tarkoitettu joulukuuseen tai vastaavaan ripustettavaksi? Mulla ei kuitenkaan sellaista ole, niin nämä varmaan päätyy jatkojalostettavaksi eli joulukorteiksi tai joksikin muuksi koristeiksi.

Toinen oli ruotsinkielinen Aku Ankan taskukirja, johon on koottu jouluaiheisia tarinoita. Näitä on ainakin takavuosina ilmestynyt siellä päin suunnilleen joka vuosi. Taskareista tykkään kyllä muutenkin, mutten osta niitä silti kovin usein kirppiksiltäkään – ainoastaan nämä ruotsinkieliset tulee napattua mukaan joka kerta.

HYVÄÄ JOULUA!

Lukumatkalla

20181207_063456

Lentolakko ja LitAdvisor haastoivat vaihtamaan yhden lomalennon lukumatkaan.

Blogin teeman huomioiden valitsin esittelyyn kaksi Disney-kirjaa, joiden taustalla olevat elokuvat käyvät yhtä hyvin virtuaalimatkailuun.

Ensimmäinen valintani on Leijonakuningas. Kirja on ostettu Pariisin Disneylandista. Yksi lapsuuden matkahaaveistani oli Afrikka ja nimenomaan luonnon takia. En ole vieläkään sinne asti päässyt ja tuskin olen lähdössäkään, kun sinne vaatisi pitkät lennot ja eläinturismi on vähän kyseenalaista. Kotimaassa Retkipaikka.fi esittelee kaikkia kivoja luontoretkikohteita.

Toinen valintani on Notre Damen kellonsoittaja. Kirjan löysin joskus kirppikseltä. Olen käynyt itse Pariisin Notre Damessa, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat ja tykkäsin kirkosta tosi paljon. Tykkään käydä oikeillakin matkoilla kirkoissa arkkitehtuurin takia, tilaisuuksissa käyn ehkä pari kertaa vuodessa. Suomessa Tiekirkot.fi esittelee kesäisin auki olevia kirkkoja.

Näitä vastaavia A4-kokoisia kirjoja eri Disneyn animaatioista mulla on kerättynä vino pino, mutta tuskin olen erikseen kuvaamassa jokaista tänne.

Maija Poppanen

20181206_164926

Tämä on teksti, jota en meinannut pystyä kirjoittamaan, koska kyseinen elokuva on mulle niin tärkeä ja on niin vaikea saada sanoiksi mitä mielessä liikkuu.

Disneyn live action -klassikko Maija Poppanen vuodelta 1964 on ollut mulle jostain teinivuosista lähtien yksi niistä turvaelokuvista, joihin palaan vuodesta toiseen uudestaan. Edellisestä katsomiskerrasta oli silti jo hetki aikaa, kun keväällä tuli katsottua tämä ja Saving Mr. Banks peräkkäin. Tämä piti tehdä just nyt, koska elokuvalle tulee jatko-osa ensi-iltaan joulun aikaan.

Saving Mr. Banks on vuodelta 2013 ja kertoo varsinaisen Maija Poppasen tekemisestä ja kirjailija P. L. Traversin taustoista. Walt Disneyn piti pehmitellä kirjailijaa vuosia ennen kuin sai luvan kirjan filmatisointiin. Mä muistan, etten itkenyt ennen elokuvissa ikinä, mutta aikanaan tämä onnistui avaamaan itkuhanat ja sen jälkeen sitä on tapahtunut useammin. Varsinkin alkuperäisen Maijan ensi-illan kohta elokuvassa oli tällä toisellakin katsomiskerralla edelleen sellainen, että mulla valuu kyyneleet täysillä. Mä olen tosi iloinen, että elokuva saatiin tehtyä ja siitä tuli sellainen kuin tuli. Kirjailija pelkäsi kirja-Maijan pilaamista, mä taas pelkään, että mun elokuva-Maija pilataan sillä jatko-osalla. (Trailerin perusteella vaikuttaa, että saatan pelätä turhaan.)

Mä olen lukenut kirjat viimeksi lapsena ehkä kahteen kertaan ja pidin silloin niitä hivenen tylsinä. Kirjojen Maija oli mun mielestä niin itseään täynnä ja ärsyttävä. Nyt kuitenkin leffojen katsomisen jälkeen tuli sellainen olo, että haluan antaa alkuperäiselle Maijalle uuden mahdollisuuden ja pistin Adlibriksestä tilaukseen version, jossa on kaikki neljä osaa yhtenä kirjana. Olen kirjaa lukenut pienissä erissä kesän ja syksyn aikana. Tuhat sivua Maija Poppasta on kyllä hivenen puuduttava kokemus. Muistin nyt paremmin, miksen näistä kirjoista ollut niin innoissani lapsenakaan. Tässä oli liikaa sellaista ns. iltasatumateriaalia esimerkiksi kuninkaan luona vierailevasta lehmästä ja muista vastaavista ilman, että Banksin lapset olisivat mitenkään mukana. Jossain kolmannen kirjan kohdalla alkoi tökkiä nekin satuelementit, missä lapset oli otettu mukaan. Kirja varmaan jää vielä toistaiseksi omaan hyllyyn, mutta meinasin kokeilla P. L. Traversin muita kirjoja vielä tämän lisäksi.