Maija Poppanen

20181206_164926

Tämä on teksti, jota en meinannut pystyä kirjoittamaan, koska kyseinen elokuva on mulle niin tärkeä ja on niin vaikea saada sanoiksi mitä mielessä liikkuu.

Disneyn live action -klassikko Maija Poppanen vuodelta 1964 on ollut mulle jostain teinivuosista lähtien yksi niistä turvaelokuvista, joihin palaan vuodesta toiseen uudestaan. Edellisestä katsomiskerrasta oli silti jo hetki aikaa, kun keväällä tuli katsottua tämä ja Saving Mr. Banks peräkkäin. Tämä piti tehdä just nyt, koska elokuvalle tulee jatko-osa ensi-iltaan joulun aikaan.

Saving Mr. Banks on vuodelta 2013 ja kertoo varsinaisen Maija Poppasen tekemisestä ja kirjailija P. L. Traversin taustoista. Walt Disneyn piti pehmitellä kirjailijaa vuosia ennen kuin sai luvan kirjan filmatisointiin. Mä muistan, etten itkenyt ennen elokuvissa ikinä, mutta aikanaan tämä onnistui avaamaan itkuhanat ja sen jälkeen sitä on tapahtunut useammin. Varsinkin alkuperäisen Maijan ensi-illan kohta elokuvassa oli tällä toisellakin katsomiskerralla edelleen sellainen, että mulla valuu kyyneleet täysillä. Mä olen tosi iloinen, että elokuva saatiin tehtyä ja siitä tuli sellainen kuin tuli. Kirjailija pelkäsi kirja-Maijan pilaamista, mä taas pelkään, että mun elokuva-Maija pilataan sillä jatko-osalla. (Trailerin perusteella vaikuttaa, että saatan pelätä turhaan.)

Mä olen lukenut kirjat viimeksi lapsena ehkä kahteen kertaan ja pidin silloin niitä hivenen tylsinä. Kirjojen Maija oli mun mielestä niin itseään täynnä ja ärsyttävä. Nyt kuitenkin leffojen katsomisen jälkeen tuli sellainen olo, että haluan antaa alkuperäiselle Maijalle uuden mahdollisuuden ja pistin Adlibriksestä tilaukseen version, jossa on kaikki neljä osaa yhtenä kirjana. Olen kirjaa lukenut pienissä erissä kesän ja syksyn aikana. Tuhat sivua Maija Poppasta on kyllä hivenen puuduttava kokemus. Muistin nyt paremmin, miksen näistä kirjoista ollut niin innoissani lapsenakaan. Tässä oli liikaa sellaista ns. iltasatumateriaalia esimerkiksi kuninkaan luona vierailevasta lehmästä ja muista vastaavista ilman, että Banksin lapset olisivat mitenkään mukana. Jossain kolmannen kirjan kohdalla alkoi tökkiä nekin satuelementit, missä lapset oli otettu mukaan. Kirja varmaan jää vielä toistaiseksi omaan hyllyyn, mutta meinasin kokeilla P. L. Traversin muita kirjoja vielä tämän lisäksi.

Mikki-kassi

20181128_151653

Ostin taannoin Pelastusarmeijan kirppikseltä Mikki-aiheisen T-paidan eurolla, joka näytti olleen alunperin Primarkista hankittu. Kyllä se ihan oikeassa käytössäkin oli jonkin aikaa, mutta organisoin taas vaatekaappiani ja tämä oli sitten yksi niistä, joille piti keksiä jotain muuta. Tässä tapauksessa mulla oli tarvetta enempi uudelle kangaskassille, niin tekaisin paidasta sellaisen. Hihat pois, kaula-aukkoa suuremmaksi ja pohja umpeen, kaikkien reunojen ompelu saumurilla. (Pohjan voi ommella normiompelukoneellakin tai netissä oli jotain solmimisohjeita myös.) Parasta näissä t-paitakasseissa on se, että ne voi heittää normipyykin sekaan pesukoneeseen, kun muuten olen onnistunut kutistamaan sellaisia normaaleja kangaskasseja. Toisaalta näissä ei voi sitten mitään hirveän painavaa kantaa materiaalista johtuen, mutta mulla ainakin on erilaisia kasseja erilaisiin käyttötarkoituksiin. (Takana oleva tre kronor -kassi lähti kaverille ja toinen vastaava jäi itselle.)

Kukkapurkit

20181024_073330

Sanle kirjoitti taannoin omista kukkaistutuksistaan. Itsellä ei tuntunut olevan mitään sopivaa Disney-aiheista mukia tähän tarkoitukseen uhrattavaksi, niin piti keksiä jotain muuta. Joku kerta Kierrätyskeskuksessa käydessä sitten osui vastaan kaksi Nalle Puh -aiheista metallista kynäpurkkia, jossa sivuilla on kuvattu eri vuodenaikoja. Metalli ei nyt ole paras mahdollinen materiaali kukkapurkiksi, mutta ne sai nyt kelvata tähän tarkoitukseen ja ainakin ne pystyy kierrättämään, jos sisus menee huonoon kuntoon tai koko purkki ruostuu puhki. Kasveiksi valitsin Plantagenin minikasvien valikoimasta yhden mehikasvin ja toisen, jonka olen ostanut kirpputorilta.

Pisteestä pisteeseen -kirjat

20181023_203302

Tilasin Adlibrikseltä kaksi Disneyn pisteestä pisteeseen -kirjaa. Toisessa on prinsessa-aiheisia noin tuhannen pisteen kuvia ja toisessa eläimiä, joissa on vähän vähempi pisteitä. Molemmissa on satakunta sivua tehtäviä.

Tykkäsin pistetehtävistä jo lapsena. Luksusta, kun niitä on nyt joitakin vuosia saanut myös aikuisille tarkoitettuja, jotka on isompia ja joissa on enempi pisteitä. Yhtään en vielä näistä kahdesta kerinnyt tehdä, mutta näin ensi alkuun näytti, että isommat sivut olisi olleet hyvä juttu, kun varsinkin prinsessakuvat näytti vaativan aikamoista tihrustamista.

Adlibriksellä olisi ollut tarjolla myös joitakin Disneyn aikuisten värityskirjoja. En ole kuitenkaan värittänyt juuri ollenkaan viimeiseen pariin vuoteen ja olen muutenkin tosi tarkka kuvien kanssa (joita netissä ei pääse pläräämään), niin vastustin mielihalujani ja tilasin vain nämä pistekirjat.

Jos joku on näistä tehtäväkirjoista kiinnostunut enempi, niin mä olen tykännyt Thomas Pavitten tekemistä pistekirjoista, joissa on eri teemoja ja tuhannen pisteen kuvia. Niitäkin saa Adlibrikseltä.

Frozen-kassi

20181018_220008

Uusin Disney-löytö! Kävin Kierrätyskeskuksessa ostoksilla ex tempore ja en ollut taaskaan muistanut ottaa varakassia mukaan. Tuolla Espoossa on kuitenkin onneksi kassojen vieressä 50 sentin hintaisten kesto-ostoskassien teline. Tällä kertaa siellä sattui olemaan yksi Frozen-aiheinen ja pakkohan oli sitten valita juuri se, vaikken ole nähnyt vieläkään elokuvasta muuta kuin alun. Mietin vielä, että antaisinko tämän yhdelle tutulle pikkufanille, mutta todennäköisesti tämä tulee kuitenkin jäämään omaan käyttöön, koska kassit on kuitenkin kulutustavaraa. Vitsit mä rupean varmaan kulkemaan tämän kanssa töihin tai johonkin, koska mulla on kuitenkin aina hirveä määrä tavaraa mukana ja nyt syksylllä märkänä vuodenaikana tällainen muovisempi kassi on muutenkin kätevämpi kuin ne kankaiset.

Prinsessa-kertakäyttöastioita

Okei, seuraavaksi mä olen varmaan siinä pisteessä, että kirjoitan jostain vessapaperista. Mutta tällä kertaa halusin kuitenkin esitellä hankkimiani Disneyn prinsessa-aiheisia kertakäyttöastioita. Ostin Citymarketista paketit lautasia, mukeja ja pillejä (ei kuvassa). Cars-aiheisiakin olisi ollut, mutta nämä prinsessat tuntui kivemmalta just nyt.

20181012_064210

Meinasin eka selittää jotain, että nämä on sitä kaipaamaani arjen luksusta, mutta ei ehkä nyt ihan kuitenkaan. Välillä on kuitenkin jonkunlaista tarvetta pienille erikoisjutuille, jotka tuo hyvää mieltä ja ja tällä kertaa nämä oli sitä. Eka reaktio oli, että nyt tuhoan planeetan ostamalla kertakäyttöisiä juttuja, mutta pakkoko on esim. heittää lautasta roskiin vielä yksien voileipien jälkeen.

Tuhat ja yksi yötä ja Aladdin

20180912_212626

(Teksti vähän spoilaa, mutta periaatteessa kuitenkin oletan kaikkien tietävän Aladdinin tarinan.)

Tuhat ja yksi yötä on satukokoelma, johon tutustuin kunnolla vasta aikuisiällä. En ollut Aladdin-elokuvaakaan nähnyt koskaan lapsena, vaikka olisinkin ollut just sopivassa iässä ensi-illan aikoihin. Satukokoelmasta on useita versioita kirjana, koska alkuperäisiä satuja on ollut niin paljon ja niistä on koostettu erilaisia settejä. Aladdin tuntuu kuitenkin olevan mukana käytännössä jokaisessa kirjassa.

Katsoin elokuvan viimeksi joskus vuodenvaihteen tienoilla ja olin tehnyt jotain epämääräistä vertailevaa tutkimusta satuun nähden:

  • sadussa perhe on olemassa, elokuvassa annetaan ymmärtää, ettei sitä ole
  • sadun velho ja elokuvan suurvisiiri Jafar ovat tosi erilaisia hahmoina vaikka vastaavatkin toisiaan
  • satu on sijoitettu Kiinaan, elokuva jonnekin Lähi-Itään
  • oleelliset elementit molemmissa on köyhä päähenkilö, pahis, aarre, prinsessa ja lampun henki
  • silti molemmat hyvin erilaisia fiilikseltään ja oikeastaan sisällöltäänkin
  • en ole varma, kummasta pidän enemmän – molemmat hyviä, mutta erilaisia

Mulla on nyt hukassa se versio kirjoista, jossa oli myös satu Bagdadin varas (vai mikä sen nimi nyt olikaan), josta oli selkeästi otettu ainakin inspiraatiota elokuvaan sen perus-Aladdin-sadun lisäksi, niin en pysty nyt tässä yhteydessä tekemään lisävertailua.

Sekä elokuvassa että satukokoelmassa on jotain menneiden vuosisatojen Lähi-Idän eksotiikkaa. Nämä onkin mun suosikkeja saduista nykyään, kyllästyin suomalaisiin jo aikaa sitten ja muihin kansainvälisiin en ole edes kunnolla tutustunut. Mulla on siis jopa useampi kirjaversio omana, kun niiden sisältö vaihtelee jonkin verran. Olin myös ihan fiiliksissä, kun löysin netistä e-kirjoina (Gutenberg.org) ja äänikirjoina (Librivox.org) laajempia kokoelmia englanniksi (hakusana Arabian Nights auttaa, jos joku muukin on kiinnostunut). Säästelen niitä vähän myöhemmäksi ihan vaan siitä ilosta, että mulla on uusia tuntemattomia satuja odottamassa.

Vertaileva analyysi muuttui vähän kirjavinkiksi, mutta ihan sama, koska tää on niin hyvä kirja, että kannattaa vinkata.

Vaatteita Berliinistä

Huh, taas aikaa edellisestä postauksesta, mutta ne helteet taisi viedä kaikki mehut pidemmäksikin aikaa.

Kävin elokuussa olleella kesälomallani Berliinissä ja jossain vaiheessa hokasin, että sielläkin on Primark. Ei siis tarvinnutkaan lähteä uudestaan Lontooseen asti Disney-vaatteiden perässä… 😀 Toki mukaan tarttui taas Harry Potter -aiheisia vaatteita, mutta kuvasin tähän vaan Disneyt. Talvisen Lontoo-keikan (postaukseni täällä) jälkeen tuonne oli ilmestynyt kokoskaalan yläpäähän yksi isompi koko, jota sitten totta kai hyödynsin, kun tykkään löysemmistä vaatteista.

20180822_102457

20180822_102428

Mukaan kotiin tulivat seuraavat asiat:

  • Bambi-t-paita
  • Viidakkokirja- ja Leijonakuningas-yöpaidat
  • Mikki- ja Stitch-hupparit
  • Aladdinin henki – ja Dumbo-sukkasetit
  • Mikki ja Minni -kassi käsityöpussiksi

20180822_102336

20180822_102256

Tälle setille tuli hintaa noin viisikymppiä. Berliinin Primarkissa oli melko sama hintataso kuin Lontoossakin. Tällä hetkellä olisi ollut tarjolla erityisen paljon Stitch- ja Mikki-aiheisia vaatteita. Nyt ehkä harmittaa, etten tullut ostaneeksi myös Simpsonit-sukkia…. Mukit ja muut kaikki tavarat jätin katsomatta, koska niitä mulla kuitenkin on liikaa ja vaatteet tulee ehkä vähän helpommin käytettyä loppuun asti.

20180822_102623

20180822_102535

20180822_102406

5x Disney-animaatio

Tässä viisi viimeksi katsomaani Disney-animaatiota.

 

Kaksin karkuteillä (2010)

Olen yrittänyt kovasti saada kiinni niitä aukkoja, joita mulla on varsinkin uudempien Disney-elokuvien joukossa ollut. Tätä elokuvaversiota en ollut aiemmin nähnyt, mutta Tähkäpään tarina oli kyllä tuttu ennestään. Satua oli kyllä muokattu tätä varten, mutta tykkäsin silti. Prinsessasatuna tämä oli hyvä ja voisin katsoa tämän joskus uudestaan. Luulen, että tämä olis varmaan ollut mun suosikkeja lapsena, jos olisi ilmestynyt jo silloin.

 

 

Aarreplaneetta (2002)

Tässä oli laitettu uusiksi vanha Aarresaari-kirja: merirosvot oli siirretty steampunk-henkiseen avaruusmaailmaan. Tästä en kyllä tykännyt ollenkaan. Elokuva ei tuntunut toimivan kunnolla merirosvo- eikä avaruuselokuvanakaan. Taas kliseinen esimerkki siitä miten kirja on aina parempi kuin sovitukset…. Aarresaari on siis kirjana hyvä, vaikken merirosvoaiheista yleensä välitäkään.

 

 

Big Hero 6 (2014)

Mä olen aika rajoitteinen kaikkien supersankarijuttujen kanssa, en siis yleensä jaksa seurata sen tyylin toimintaelokuvia. Big Hero 6 ei kuitenkaan ole perinteinen supersankarielokuva, tässä kuitenkin nähdään niitä suhteellisesti paljon vähemmän. Hoivarobotti Baymax oli tosi ihana ja muutenkin pidin elokuvaa aika sympaattisena.

 

Zootropolis (2016)

Tämän kävin aikanaan katsomassa jo elokuvissa uutena ja tämä oli ensimmäinen uusintakatsomiskerta sen jälkeen. Pidän edelleen Zootropolista yhtenä parhaista Disneyn viime vuosi(kymmen)en elokuvista. Tässä on niitä kliseisiä juttuja ystävyydestä, hyvyydestä ja pahuudesta, mutta silti tarina ei ole muuten kliseinen. Eläinkaupungissa on vielä kaikkia kivoja pieniä yksityiskohtia lisäekstrana. TYKKÄÄN.

 

 

Rottatouille (2007)

Rottatouille on itse asiassa ollut jo pitkään katsottavien elokuvien listalla enkä tajua, miksi en ole saanut aikaiseksi katsottua sitä aiemmin. Rotat ja ravintolamaailma ei ole sellainen yhdistelmä, joka mua yleensä voisi kiinnostaa, mutta tässä se toimii. Tarina oli tosi kiinnostava ja piti otteessaan. Tämäkin kyllä ansaitsee uusintakatsomisen joskus!

Eurooppalaisia animaatioita

Totesin tässä jossain vaiheessa, että olen aika ulkona eurooppalaisista animaatioista, niin siksi niitä piti sitten puoliväkisin kaivella jostain. Tässä vinkkaan sitten muutaman erilaisen, mutta mikään kattava lista tämän ei siis ole tarkoitus olla.

Viiru ja Pesonen joulupuuhissa (Pettson & Findus – Tomtemaskinen 2005, ilmeisesti Tanskassa tehty)

Viirusta ja Pesosesta on tehty useampia animaatioita vuosien varrella. Parhaiten ne sopii pienille lapsille, sellaisille jotka kuitenkin jo jaksaa täysmittaisia elokuvia katsoa. Itse katsoin tämän pari vuotta sitten ruotsinkielisenä versiona enkä jaksanut inspiroitua kovinkaan paljoa. Tykkään kyllä kirjoista ja tämä oli tosi lähellä sitä maailmaa, mutta silti jotain tuntui puuttuvan. Uppoaa varmaan paremmin kohderyhmälle.

Muita pienille lapsille sopivia eurooppalaisia animaatioita: Viiru ja Pesonen, Bamse, Nukkumatti, Muumit (nukkeanimaatiot), Myyrä

Savannijengi (Animals United 2001, Saksa)

Eri puolilla maailmaa ihminen tuhoaa ympäristöä eikä välitä eläimistä. Elokuvassa seurataan ongelmia savannilla (ja vähän muuallakin), joihin sitten eläimet joutuvat puuttumaan itse. Toiminnallisia eläinelokuvia mielellään katsoville tämä on kyllä suosituksen arvoinen valinta.  Olen itse nähnyt tämän muutaman kerran ja tykkään kyllä. Osa hahmoista on hauskempia tai muuten onnistuneempia kuin toiset, maisemat on hienon visuaalisia. Paikoitellen ympäristöteema oli kyllä vähän niillä rajoilla, että oliko se liikaa vai ei. Toisaalta kyllä asiaa voisi käsitellä enemmänkin (lasten)elokuvissa.

Euroopassa tehtyjä ”koko perheen animaatioita”: Peppi Pitkätossu, Katto-Kassinen, Apua olen kala, Rölli, Pekka Töpöhäntä

Wallace & Gromit – Kanin kirous (Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit 2005, Iso-Britannia)

Wallace ja Gromit on vaha-animaatio ja tämä oli eka pitkä elokuva parivaljakon seikkailuista.  Elokuva kertoo pääasiassa vihanneksista ja kaneista, oli aika hauska tarina. Jotenkin tällainen huumori kolahtaa ja tykkään myös animaation visuaalisesta tyylistä. Kävin katsomassa tämän aikanaan leffassa uutena ja tykkäsin jo silloin.

Ei ihan pienten lasten animaatioita: Nikke Knatterton, Kananlento, Itse valtiaat, Bellevillen kolmoset