Elokuva: Pom poko

Pom poko on japanilainen Studio Ghiblin animaatio vuodelta 1994. Suomessa se oli elokuvateattereissa nähtävillä vuonna 2010. Mun oli tarkoitus kirjoittaa tästä joku faktapitoinen artikkeli, mutta äh – jonkunlainen epämääräinen tarinointi tuntuu tällä hetkellä  kulkevan helpommin.

Olen nähnyt tämän joskus aiemminkin, mutta koska löysin dvd:n joskus kuukausia sitten kirppikseltä, niin uusintakatsominen tuntui olevan jo sen ostohetkellä hyvä idea. Vaikkei kyse olekaan Disney-elokuvasta, se ansaitsi silti päästä blogiin, koska tätä piti elvyttää jollain tekstillä ja koska elokuvassa on ympäristöteema, niin se ansaitsee tulla esitellyksi.

Elokuva kertoo tanukeista, supikoirien näköisistä eläimistä, joiden asuinalueelta ihmiset aikovat poistaa kokonaisen vuoren ja rakentaa tilalle kaikkea muuta. Ympäristöteemaan tavalla tai toisella liittyviä animaatioita on tosi vähän olemassa, niin sitä parempi, että tällainenkin on tehty. Tässä ei ollut kauhean saarnaava asenne, vaikka lopusta jäikin vähän syyllistävä olo, että ihmisten vika, kun eläimillä on huonot olosuhteet ja sehän on vaan totta periaatteessa.

Tavallaan tykkäsin tästä kyllä, mutta sitten kuitenkin loppua kohden aloin tylsistymään. 1 h 50 min tuntui turhan pitkitetyltä, monet kohdat olisi voinut ohittaa vähän lyhyemmälläkin kerronnalla. En siis usko, että katson tätä enää kolmatta kertaa.

Itselläni on tosi ristiriitainen suhde Studio Ghiblin elokuviin. Välillä en ymmärrä niitä ja välillä taas tuntuu, etten muuten vaan saa niistä kunnolla mitään irti. Omat suosikkini niistä ovat Liikkuva linna ja Ponyo rantakalliolla. Toisaalta klassikoista esimerkiksi Totoro on vielä kokonaan näkemättä, pitäisi varmaan korjata sekin vahinko.

Yöpaita

Koronaviruksen takia meni muuten vähän systeemit uusiksi, mutta jos vaikka bloggailu taas onnistuisi vähän useammin….

20191215_212129

Mun yöpaitojen käyttökertamäärä on jostain syystä lisääntynyt (varsinkin kun olen ollut enempi etätöissä), niin annoin itselleni luvan yhden uuden ostamiseen. Löysin ennen joulua Citymarketista pahan kuningattaren, Lumikin, Auroran ja elokuvatyylistä poikkeavan Tuhkimon yöpaitoina, joita tuskin siellä enää tässä vaiheessa on. Valkkasin itselleni tuon Lumikista tutun pahan kuningattaren, koska Maleficentin jälkeen innostuin taas Disneyn pahiksista enempi. Lisäksi tuo drama queen -teksti on niin minua. 😀 Tykkään!

Maleficent 2

Kävin ennen joulua katsomassa Maleficent 2:n. Olin ollut koko syksyn sattuneista syistä ulkona kuvioista, niin en ollut huomannut elokuvan tulleen, mutta vanhentuvalla lahjalipulla sain korjattua vahingon.

Elokuvassa prinsessa Aurora on menossa naimisiin, jolloin syntyisi myös satuhahmojen valtakunnan ja ihmisvaltakunnan liitto. Pahatar kuitenkin hiertää välejä, kun ihmiset pelkäävät häntä. Seurauksena sitten tietenkin sotaa. Suurin osa elokuvasta oli aika synkkä, alussa ja lopussa oli sitä satuhattaraa.

Eka osa oli Disneyn paras live action sitten vanhemman Maija Poppasen, niin toisaalta odotukset oli tällekin kovat ja samalla tiesin mitä on tulossa. Ei tarvinnut pettyä eli tykkäsin, vaikka pidinkin ensimmäisestä elokuvasta enempi. Ekassa tuli jotenkin paremmin esiin se Pahattaren monijakoisuus miten voi samaan aikaan olla ilkeä, viileä ja hyvä.

Se mikä jäi häiritsemään, oli se Braven/Urhean näköinen hahmo oli elokuvassa. En siis ole kyseistä animaatiota nähnyt koskaan, niin en sen tarkemmin tiedä onko sillä joku yhteys, mutta googlauskaan ei auttanut. Kertokaa, jos joku tietää….

Notre Damen kellonsoittaja (teatteri)

(Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen teatteri)

Kävin muutama viikko sitten katsomassa Tampereen teatterissa musikaalin Notre Damen kellonsoittaja, joka tosiaan pohjautuu Disney-elokuvan musiikkeihin.

Musikaali oli erilainen kuin elokuva erityisesti fiiliksensä puolesta, mutta jossain määrin myös tarinan osalta. Alkuperäisen kirjan lukemisesta on niin kauan aikaa, että siihen en osaa verrata yhtään. Tämä oli todella synkkä ja dramaattinen, niin sikäli ymmärrän, että musikaalia ei suositella alle 12-vuotiaille. Lavasteet oli tosi hienot: niillä oli saatu toimiva ja aidon oloinen ympäristö. Tulipalo oli aika paha tarinan elementti keväisen aidon tulipalon jälkeen, mutta se on kuitenkin tärkeä osa tarinaa. Henkilöhahmoista sen verran, että Frollo ei ollut riittävän jäätävä omasta mielestäni, vaan animaatiossa hahmo on paljon pahempi.

Kokonaisuutena tästä jäi kuitenkin tosi ristiriitainen olo, en ainakaan ihan heti halua uudestaan katsomaan. Katsomossa tuolla oli tosi paljon eläkeläisiä ja jostain puheista jäi käsitys, että eihän ne edes olleet tajunneet tulleensa Disney-musikaaliin. Toisaalta tuolla oli sitten paljon ikäisiäni, jotka ilmeisesti oli kaikki muutkin nähneet elokuvan lapsena.

Ja argh, näköjään teatterissakin on nykyään niitä kännykkäriippuvaisia eikä vain elokuvissa. Tosi epäkohteliasta muutenkin, mutta näillä lippujen hinnoilla varsinkin luulisi keskittyvän koko rahan edestä…. Noista lippujen hinnoista olikin jo Twitterissä puhetta, että ne on nousseet tosi paljon viime vuosina kaikissa teattereissa. Itsellä ei meinaa oikein olla varaa maksaa 70-100 euroa yhdestä musikaalista, vaikka tykkäisinkin niitä katsoa, nyt mun oli pitänyt tehdä bisneksiä Facebook-kirpputorilla, että sain rahat reissuun.

(Muita teatterisuunnitelmia on jo useampia, esim. Nunnia ja konnia Lahdessa sekä Pikku vampyyyri Tampereella olisi kiva nähdä. Saa nyt nähdä, miten sen Pienen merenneidon kanssa käy, kun sekin on aika loppuunmyyty jo pitkälle.)

Nalle Puh -duploja

20191116_193227

Mulla oli lapsena todella paljon legoja. Duplot siirtyivät seuraaville käyttäjille ja melkein kaikki pikkulegoistakin siirtyi muille (nyt harmittaa varsinkin Fabuland-sarjan häviäminen). Muutama paketti pikkulegoja mulla pitikin olla tallessa omassa kodissa, mutta lautapelejä etsiessäni löysin kaapista yllätyksen: paketin Nalle Puh -duploja. Olin ihan unohtanut tämän olemassaolon ja epäilen, että sain tämän joskus peruskoulussa, kun kuitenkin tykkäsin Disneystä silloinkin. Muutama muu duplosetti samasta kaapista lähtee myyntiin, mutta tämä ei ainakaan ihan vielä. Tallennetaan tähän myös muistiksi, että setti on hintalapun mukaan maksanut Anttilassa 72,90 markkaa.

Eväät ekologisempaan Disney-harrastukseen

Vaikka blogin ydinaihepiiriin eivät periaatteessa ympäristöasiat kuulukaan, niin haluan silti pitää niitä esillä täälläkin, koska ilmastonmuutos on kuitenkin kaikkien asia. Tällä postauksella ei ole tarkoitus syyllistää ketään ja nämä eivät siis toteudu täysin vielä omalla kohdallanikaan eli myös itselläni on vielä tekemistä asian kanssa.

Tässä siis itselleni muistilista ekologisempaan ja vastuullisempaan Disney-harrastukseen.

Suosin entistä useammin paikallista elokuvateatteria.
Pääkaupunkiseudulla Finnkinon ulkopuolisia pieniä elokuvateattereita on Myyrmäessä, Tikkurilassa, Tapiolassa ja Kauniaisissa, muualla Suomessa varmaan on edelleen lisää vastaavia. Nämä on paljon sympaattisempia teattereita ja liputkin on usein halvempia. Miinuksena on, että kiinnostavista elokuvista pitää olla tietoinen jossain määrin etukäteen, kun esityskertojen määrä on yleensä vähäisempi.

Elokuva on pääasia, ei oheistuotteet.
Kaikkea ei tarvitse omistaa itse – ei jokaista mahdollista elokuvaa tallenteenakaan. Mun ei tarvitse myös haalia jokaista mahdollista oheistuotetta jokaiseen hyvään elokuvaan liittyen.

Ne vähät oheistuotteet voin ostaa myös käytettynä.
Olen kirppiksillä aina haukkana, jos vaikka kohdalle osuisi jotain Disney-tavaraa ja aika usein sitä löytyykin, niin olen jo aikaa sitten vähentänyt kokonaan uusien ostamista. Toki tässä on sekin puoli, että jos kukaan ei osta niitä juttuja uutena, ei niitä riitä myöskään kirppiksille asti myytäväksi, mutta maailma selviäisi kyllä todellisuudessa hyvin kokonaan ilman Disney-roinaakin. Jatkossa yritän siis kontrolloida omien ostosten määrää myös kirppiksillä.

Primarkin aion jatkossa jättää väliin.
Toistaiseksi olen käynyt Primarkissa kaksi kertaa vetämässä shoppailuöverit kaikkien kivojen printtivaatteiden kanssa. Koska vaatteet ja tavarat siellä on puoli-ilmaisia, laatu ja siten kestävyys ei voi olla mitenkään kummoinen eikä tekijöille varmasti makseta riittävästi. Jotkut sukat meni jo suunnilleen ekassa pesussa huonoiksi….

Voisin tehdä useammin itse Disney-aiheisia juttuja.
Tykkään itse askartelusta ja käsitöistä muutenkin. Entistä useammin voisin tehdä itselle myös Disney-aiheisia juttuja. Sitten ainakin tietää varmemmin materiaalien ja työn laadun. Kannattaa tarkistaa myös Sanlen diy-jutut.

Tavaroiden sijasta rahat voi sijoittaa palveluihin ja muuhun aineettomaan.
Elokuvissa käyntiä olen jo alkanut tehdä useammin ja nykyään suurin osa elokuvateatterissa katsomistani filmeistä on nimenomaan Disneytä. Teatteri ja museot on sitten seuraava etappi eli silloin harvoin kun jotakin Disney-teemaista on näissä tarjolla Suomessa, niin käyn katsomassa ja toivon mukaan myös ulkomaillakin joskus.

Joulukalenterit

Kummilapselle pitää keksiä joka vuosi joku joululahja eikä millään viitsisi hankkia mitään turhaa tavaraa. Sain viime vuonna maailman nerokkaimman idean: hankin kyseiselle lapselle ja tämän kahdelle sisarukselle joulukalenterit. Silloin valintani oli Frozen-tavarakalenteri (sisälsi jotain varmasti käyttöön tulevia hiuspinnejä ja vastaavia) ja kaksi Minions-suklaakalenteria.

Lapset saa muualtakin ihan riittävästi paketteja, niin ei siihen kaivata enää yhtä ylimääräistä mun hankkimaa turhaketta pinoon ja joulukalenterista riittää kuitenkin iloa varmasti useammaksi viikoksi. Tässä oli taustalla myös jotain ajatuksia maailman pelastamisesta: karkkikalenterit tulee syödyksi eli ei jää mitään tavaroita nurkkiin pyörimään ja pakkauksen pystyy kierrättämään.

Olin myös niin fiksu, että hankin tälle vuodelle kalenterit viime vuonna joulukuun alussa tarjouksesta, koska monessa säilymispäivämäärät oli kuitenkin puolentoista vuoden päähän. Säästin rahaa eikä kaupan tarvinnut heittää loppuja kalentereita roskiin. Muille tutuille lapsille valkkasin jotkut perussuklaakalenterit, mutta tälle mun erikoislapselle ostin tuollaisen vähän kalliimman prinsessakalenterin. Siinä tulee osana päivinä hedelmäkarkkeja ja osana jotain Disney-prinsessahahmoja.

Disney-joulukalentereita saisi kyllä olla valikoimassa vähän enempi, kun haluisin itsellenikin jonkun kivan. Nyt tänä vuonna olen nähnyt vaan Frozen-aiheisia, mikä ei toisaalta ole ihme, koska jatko-osakin kerta on tulossa, mutta itse en ole vieläkään nähnyt sitä ensimmäistäkään.

 

Pyjama

Disney-pyjamia tai yöpaitoja ei Suomessa enää näe myynnissä kovin usein aikuisten koossa. Sisko innostui siivoamaan omaa vaatekaappiaan ja mä totta kai kaappasin poistopinosta sitten siellä olleen dalmatialaispyjaman itselleni. Oli vielä sopivaa kokoa! Tämä saattaa olla jotain 90-luvun loppupuolen mallistoa alun perin, luulisin. Mä oon aina tosi iloinen, kun löytyy jotain uutta Disney-tavaraa tällain helpolla ja vielä käyttökelpoista tavaraa eikä pelkkiä koristeita.

Omat Disney-astiat

Viimeinkin sain aikaiseksi tämän! Tässä postauksessa siis mun tämänhetkiset Disney-astiat.

20190726_203706

Muistin, että mukeja mulla olisi ollut enemmän kuin vain nämä. Muutamasta olen kuitenkin joskus alkuvuodesta luopunut, kun niissä ollut kuva oli vain ”ihan kiva” eikä kunnolla omaan makuuni. Nyt mulla on siis kolme Notre Damen kellonsoittajaa, kaksi prinsessaa, 101 dalmatialaista, Tikru, Nasu, Nalle Puh ja Marie. Näistä Marie on ostettu Tukholman Disney storesta uutena eikä ole aktiivikäytössä ollenkaan. Muut on kirppikseltä: Nalle Puh Oslosta paikalliselta kirppikseltä (alun perin Disney Storesta ilmeisesti) ja muut lähinnä muistaakseni Kierrätyskeskuksesta. Mulla oli myös Lontoon Disney storesta ostettu Tiku ja Taku -muki, mutta se kolhiintui kun joku kippo tippui sen päälle astiakaapista eikä siis ole enää mukikäytössä sen takia (surkeaa laatua nykyään varmaan kaikki muutkin). Töissä mulla on yksi Nalle Puh -muki, jonka unohdin tuoda muiden kanssa samaan kuvaan.

20190726_203832

Muita Disney-aiheisia astioita mulla on posliininen Nalle Puh -kulho, lasinen Iines-kulho (uudehko hankinta!) ja kaksi Mikki-lasia (toinen on uusi). Näitä laseja on Ankkalinna-hahmoilla ollut 80-luvulla enempikin (ilmeisesti on myös uudempia ja vanhempia) ja meillä oli niitä käytössä mummolassa. Nämä omat lasini ei ole käytössä, kun tykkään juoda vain mukeista ja ne on hankittu vaan lapsuusmuistojen takia. Tuohon Iines-kippoon tekisi mieli tehdä joku kasvi-istutus, mutta pitää miettiä vielä.

Lisää Tammen kultaisia kirjoja

Kirjoitin Tammen kultaisista kirjoista jo aiemmin kesällä täällä. Niitä löytyi kirjastosta kuitenkin lisää, vuonna 2019 julkaistut Walt Disneyn satumaa ja Disneyn kultainen eläinkirja, jotka molemmat sisältävät useamman tarinan.

Walt Disneyn satumaa sisältää 26 kappaletta satuja. Mukana oli klassikkoja tyyliin Hiawatha, Tuhkimo, Lumikki ja Liisa Ihmemaassa. Suurin osa oli kuitenkin Ankkalinna-aiheisia eikä elokuvatarinoita.  Nämä ei kyllä tuntuneet tutuilta keskimäärin eli en ole tainnut lapsena lukea, vaikka olisin kyllä varmasti niistä silloin tykännyt. Nämä olisi kyllä hyvää iltasatumateriaalia, jos olisi lapsia. Tyyliltään tarinat olis opivan ajattomia, osa tosin vähän vanhanaikaisempia.  Tämän kirjan osalta jäi vaivaamaan, että olikohan kaikki kuvat mukana, kun tekstiä tuntui olevan paljon suhteessa kuvamäärään verrattuna siihen mitä kultaisissa kirjoissa yleensä on.

 

Disneyn kultainen eläinkirja sisältää 10 kappaletta elokuvina nähtyjä tarinoita tai niistä tuttuja hahmoja. Nämä oli mulle tutumpia kuin edellisen kirjan jutut. En ollut muuten edes tajunnut, että Pupuvaari Pitkäkorva on Disneyn ja se tosiaan oli yksi suosikeistani lapsena. Tässä on enempi kuvia suhteessa tekstiin niin kuin normaali linja on ollutkin. Toisaalta nämä olisi kiva näyttää lapsille ihan elokuvina, mutta toisaalta nämä sopii kyllä tällaisenaankin luettaviksi.

Omat suosikit sarjasta oli tosiaan aikanaan muita kuin Disneyn, jonka tarinat oli mulle tutumpia Lasten oman kirjakerhon kirjoista. Sittemmin siirryin enempi lukemaan Aku Ankkaa sarjakuvina, vaikka mulla on edelleen heikko kohta näitten perinteisten Disney-juttujen osalta.